Menetetty maa

Suomalaissotilaat partioivat aikaisemmin Faryabissa Afganistanin luoteiskolkassa. Nyt alueelle on levittäytynyt Taliban. Entisen suomalaisjoukkojen komentajan mukaan kapinalliset ovat tiettävästi tuhonneet myös Suomen avustuskohteita. Saman pelätään toistuvan yhä laajemmassa osassa maata.

Osa suomalaissotilaiden tuella tehdystä avustustyön tuloksista on tiettävästi tuhoutunut Pohjois-Afganistanissa, kun Faryabin maakunta on luisunut nopeasti Taliban-kapinallisten käsiin kansainvälisten ISAF-joukkojen vetäydyttyä alueelta.

Suomalaisjoukkojen entisen komentajan mukaan kapinalliset ovat aiheuttaneet laajaa tuhoa myös niillä alueilla, joilla tehtiin rakennusprojekteja Suomen rahoilla.

– Tällä hetkellä on se tieto, että esimerkiksi kapinalliset olisivat polttaneet jonkun koulun tai poliisiaseman, joka suomalaisten tuella on joskus alueelle rakennettu, kertoo eversti Ali Mättölä Yle Uutisille.

Mättölä kuuli suomalaiskohteiden kohtalosta viime kesänä norjalaiskollegaltaan.

– Ainakin osa näistä Suomen rakentamista kohteista on tällä hetkellä kapinallisten tai Talibanin hallussa tai ne on tuhottu, hän sanoo.

Mättölä toimi Faryabissa suomalaisjoukkojen komentajana vuonna 2007. Tuolloin Faryabin ISAF-joukot koostuivat suomalaisten lisäksi norjalaisista ja latvialaisista sotilaista. Nykyisin Mättölä työskentelee maavoimien esikunnan suunnitteluosastolla.

Mättölän mukaan tuhotuissa kohteissa on kyse Suomen ulkoministeriön rahoittamista hankkeista, joiden toteuttamista suomalaissotilaat turvasivat. Siitä ei ole varmuutta, kuinka monta suomalaiskohdetta kapinalliset ovat tuhonneet ja milloin tuhoamiset on tehty.

– Nämä ovat ulkoministeriön rahoittamia kehitysprojekteja. Tiedot ovat tulleet ISAF-joukkojen normaalin partioinnin kautta, hän tarkentaa.

Suomalaiset jättivät Faryabin vuonna 2007, kun Suomen kriisinhallintajoukot keskitettiin Mazar-i-Sharifin alueelle Pohjois-Afganistaniin. Suomalaisten lähdön jälkeen Faryabin tilanne on muuttunut rajusti.

Talibanien päärintama

Tuhotyöt on todennäköisesti tehty viimeisen puolentoista vuoden aikana.

Taliban saapui suurella voimalla maakuntaan keväällä 2013. Taistelijat hyökkäsivät vain puoli vuotta sen jälkeen, kun norjalaiset viimeisenä ISAF-joukkona vetäytyivät Faryabista syyskuussa 2012.

Maakuntaan virtasi samanaikaisesti arviolta 800 Taliban-taistelijaa. Näin suurta hyökkäystä ei ole nähty Pohjois-Afganistanissa 1990-luvulla käydyn sisällissodan jälkeen.

Faryabista on samalla tullut yksi kapinallisten päärintamista. Liikkuminen lähes kaikkialla maakunnassa on hyvin vaarallista ja siksi suomalaiskohteiden tuhoutumisesta on vaikea saada tarkkaa tietoa.

– Taliban on voimistunut Faryabissa entisestään viimeisen vuoden aikana, arvioi Afghan Analyst Network -tutkimuslaitoksen apulaismaajohtaja Obaid Ali pääkaupungista Kabulista Yle Uutisille.

Afghan Analyst Networkin mukaan Taliban on vakiinnuttanut asemansa Afganistanin luoteisosissa, muun muassa Almarin ja Qaisarin piirikunnissa sekä osassa Pashtun Kotin aluetta. Näille kaikille alueille Suomi on rakentanut poliisiasemia. Ne ovat Faryabissa myös Talibanin vahvimpia tukialueita, joista kapinalliset tekevät hyökkäyksiä muualle maakuntaan.

Useat paikallislähteet ovat kertoneet Yle Uutisille yksityiskohtaista tietoa Talibanin leviämisestä maakunnassa. Emme voi paljastaa heidän henkilöllisyyttään, jotta heidän turvallisuutensa ei vaarannu.

Taliban tekee iskuja ja sieppauksia myös mm. Kata Qalan kylässä, jonne suomalaiset rakensivat pienen poliisiaseman. Kapinalliset eivät ole jatkuvasti läsnä alueella, vaan hallitsevat tekemällä iskuja ja sieppauksia. Taliban vaikuttaa myös pohjoisissa osissa maakuntaa kuten Andkhoyssa, jonne rakennettiin Suomen rahoilla poliisiasema vuonna 2006.

Eversti Mättölän mukaan Faryabissa on nähtävissä koko ISAF:in sotaoperaation ongelma: maata ei ole kyetty vakauttamaan pysyvästi, vaan vanhat voimat nousevat uudelleen valtaan.

– Kun Afganistanin turvallisuusjoukkojen ja ISAF:in joukkojen kanssa alue puhdistetaan kapinallisista [...], niin ensimmäisessä vaiheessa on aina onnistuttu hyvin. Mutta sitten, kun vastuu on siirretty Afganistanin turvallisuusviranomaisille, on ennen pitkää hyvin monessa tapauksessa käynyt niin, että he eivät ole pystyneet tätä saavutettua turvallisuustilannetta ylläpitämään, Mättölä sanoo.

”Suomen apu tilapäistä”

Suurin osa Suomen Afganistanille antamasta rahasta on ohjattu kansainvälisten järjestöjen kuten YK:n kautta. Näkyvin osa avustustyöstä tehtiin kuitenkin suomalaissotilaiden avulla: Suomen rahoilla Faryabiin rakennettin poliisiasemia, maakunnan hallintorakennus ja naisvankila.

Suuria rakennushankkeita oli parisenkymmentä. Eniten rakennettiin poliisiasemia, joita kohosi maakuntaan lähes kymmenen. Suomalaiset eivät rakentaneet Faryabiin kouluja, mutta auttoivat tiettävästi joidenkin koulujen korjaustöissä.

Yksi suuritöisimmistä oli maakunnan pääkaupungin Maimanan suuri hallintorakennus. Paikallislähteiden mukaan hallintovirkamiehet työskentelevät rakennuksessa, mutta heidän asiointinsa Maimanan kaupungin ulkopuolella on vaikeaa turvallisuustilanteen takia.

Suomalaisten rakentamassa naisvankilasiivessä asuvat naiset ovat kertoneet paikallislähteille olevansa tyytyväisiä nykyisiin oloihin. Tosin Taliban hyökkäsi tämän vuoden huhtikuussa keskusvankilaan ja vapautti iskussa neljä kapinallistaistelijaa.

Mättölän mukaan Suomen antama apu Faryabissa ei näytä kestävältä.

– On se siinä mielessä tilapäistä, koska nämä (Suomen) kohteet ovat joutuneet kapinallisten haltuun ja ne on tuhottu. Nyt kun siellä ei enää läsnäoloa ole, niin voidaan arvioida, että se on ollut tilapäistä, hän sanoo.

Suomalaisten työ ei ole kuitenkaan ollut turhaa, Mättölä korostaa.

– Ne ajat, jolloin esimerkiksi lasten on ollut mahdollista käydä koulua, ovat toivon mukaan vieneet heidän elämäänsä parempaan suuntaan, Mättölä arvioi.

Kaikkien uhrausten arvoinen?

Mättölä toimi komentajana Maimanan tukikohdassa keväällä 2007, jolloin suomalaiset kokivat siihenastisen operaation pahimmat hetket. Norjalaista lääkintähenkilöstöä suojannut suomalainen kersantti kuoli tienvarsipommi-iskussa aivan Maimanan tukikohdan lähellä.

– Tämä pommi-isku ja sitä seuranneet jälkitoimet olivat sekä henkisesti että fyysisesti erittäin raskaita hetkiä, Mättölä muistelee.

Vuodenvaihteessa ISAF-operaatio päättyy ja uusi Afganistanin tukioperaatio alkaa. Jatko-operaatioon osallistuu noin 12 000 sotilasta, vajaa kymmenesosa ISAF-joukkojen enimmäismäärästä.

Taliban ja muut kapinalliset ovat levittäneet vaikutusvaltaansa laajemmalle alueelle Afganistanissa sitä mukaa kun ISAF-operaatiota on ajettu alas.

Vaikka Afganistanin armeija on vaikeuksissa kapinallisten kanssa, Mättölä uskoo, että jatko-operaatio ajetaan alas suunnitellusti seuraavan kahden vuoden aikana. Ulkovallat haluavat pois Afganistanista.

– Jos arvioidaan, että edes joidenkin vuosien ajaksi on saatu siellä joidenkin ihmisten elämänlaatua parannettua, niin on tässä positiivinenkin näkökulma, hän pohtii.

Entinen komentaja näkee Afganistanin tulevaisuuden synkkänä: turvallisuustilanne pahenee entisestään ja kapinallisryhmien välienselvittelyt kiihtyvät ja laajenevat.

– Sitten yksittäisen ihmisen elinmahdollisuudet ainakin niillä alueilla, missä näitä välienselvittelyjä on, heikkenevät entisestään.

Talibanien tähtäimessä pohjoinen

Tuhansia perheitä on joutunut jättämään kotinsa. Kouluja ja terveysasemia on suljettu taistelujen takia tai Talibanin määräyksestä. Faryabia pidetään tällä hetkellä varoittavana esimerkkinä niille Afganistanin alueille, jotka eivät ole kapinallisten hallussa.

Taliban pitää vallassaan voimakkaimmin Faryabin eteläosia, mutta käytännössä kapinallisten otteessa on suurin osa maakunnasta, koska he hallitsevat koko maakunnan tieverkostoa.

Muun muassa Afganistanin ympäri kulkevan kehätien rakennustyöt on jouduttu keskeyttämään Faryabissa Talibanin läsnäolon takia.

Talibanin taktiikkana ei ole tunkeutua suurimpiin asutuskeskuksiin. Kapinalliset ovat keskittäneet voimansa vuoristoisella alueella pienille paikkakunnille, josta he voivat tehdä iskuja muille alueille.

Useiden paikallislähteiden mukaan Talibanin vaikutusalue alkaa noin 4-5 kilometrin päästä maakunnan pääkaupungista Maimanasta, jossa myös suomalaisten tukikohta sijaitsi yhdessä muiden ISAF-joukkojen kanssa.

Taliban tekee kuitenkin Maimanassa iskuja ja murhia. Pahin isku oli kaupungin moskeijaan tehty itsemurhaisku, jossa kuoli 40 ihmistä syksyllä 2012.

Talibanin voimakkaimmin hallitsemilla alueilla, kuten Qaisarissa ja Almarissa, paikallishallinnon edustajat tai kansalaisjärjestöjen työntekijät eivät uskalla liikkua toisille paikkakunnille tai edes omalle työpaikalleen sieppausten tai murhien pelossa.

Kapinallisten aggressiivinen tunkeutuminen Faryabiin on poikkeuksellista, koska talibanien valta-alueita ovat perinteisesti pashtuväestön kansoittama maan eteläosa. Faryabissa suurimmat etniset ryhmät ovat turkmeeneja ja tadžikkeja.

Taliban on onnistunut etenemään maakunnassa liittoutumalla paikallisten sotapäälliköiden kanssa ja antamalla heille tukea vastustajiaan vastaan.

Islamistien etenemisen syynä on Faryabin strateginen sijainti: Taliban näkee Faryabin reittinä pohjoiseen. Sitä kautta Afganistanista kulkee huumeita ja muita maan vientituotteita Turkmenistaniin.

Paikallispoliitikot ovat esittäneet arvioita, että Taliban pitäisi hallussaan jo noin 80:aa prosenttia maakunnasta.

Afganistanin armeija on joutunut monin paikoin alakynteen talibanien kanssa. Koska ISAF:in sotilashelikopterit eivät enää saavu auttamaan afganistanilaissotilaita, kuolevat haavoittuneet autoihin talibanien hallitessa tieverkostoja.

Joidenkin paikallisten nuorten on myös havaittu kääntyneen kannattamaan Talibania, koska kansainvälinen apu alueelle on vähentynyt ISAF-joukkojen poistumisen myötä.

– Jälleenrakennus on loppunut, joten nuoret liittyvät nyt Talibaniin. Syynä on työttömyys, faryabilainen paikallispoliisi kertoi International Crisis Group -tutkimuslaitoksen raportissa viime keväänä.

Afganistanin sekava avustusprojekti

Islamistinen Taliban-hallinto kaatui nopeasti liittoutuneiden hyökkäyksessä syksyllä 2001. Alun huumassa kaikki näytti vielä jälleenrakennuksen kannalta lupaavalta. ISAF-mailla oli vilpitöntä uskoa siihen, että Afganistan saadaan jaloilleen.

Lähestymistapamme oli jo alun perin väärä, sanoo nimettömänä pysyttelevä virkamies, jolla on monivuotista työkokemusta Afganistanista Suomen ulkoasiain- ja puolustushallinnossa.

– Ajatus siitä, että me nyt tuomme mukanamme länsimaisen yhteiskuntamallin, jonka afganistanilaiset ottavat heti käyttöönsä, oli sekä naiivi että ylimielinen, virkamieslähde sanoo Yle Uutisille.

Lähtökohta Afganistanin kaltaisen maan auttamiselle oli vaikea. Kulttuurierot ja toimintatavat länsimaihin verrattuna olivat suuret.

– Suomen toimintaa on myös vaikea moittia. En tiedä, olisimmeko voineet toimia yhtään paremmin niillä tiedoilla, joita meillä siinä vaiheessa oli, virkamies sanoo.

Avustustoiminnan vaikeudet alkoivat olla näkyvillä viimeistään vuodesta 2007 lähtien. Silti avustustyötä kehuttiin estottomasti ilman suurta kritiikkiä.

Kehitysministeri Heidi Hautala (vihr.) arvioi vielä keväällä 2012 Suomen Kuvalehden haastattelussa, että ”vaikka olot ovat vaikeat, Afganistanin kehitysyhteistyö on ollut tuloksellista. Tehokas kehitysapu syntyy hyvästä suunnittelusta, tehokkaasta toimeenpanosta ja toimivasta valvonnasta. Tähän kaikkeen me panostamme.”

Yhteistyö takkusi kentän ja ministeriöiden välillä

Omassa sisäisessä tiedotuksessaan ulkoministeriö ei ole yrittänyt peitellä Afganistanin avustustyön ongelmia.

Kansainvälisen avustustoiminnan yksi toistuvimmista ongelmista oli ”avunantajien valitettavan heikko ymmärrys Afganistanin kulttuurista ja kenttäolosuhteista”, kerrotaan Yle Uutisten käsiinsä saamassa ulkoministeriön luottamuksellisessa raportissa.

Toinen, Afganistanissa siviilityöntekijänä toiminut virkamies kiteytti puolestaan ongelmat neljään kohtaan.

Ulkoministeriön työntekijöiden laajaa ammattitaitoa ei kaikilta osin käytetty hyväksi ja sen takia toimintojen suunnitelmallisuus kärsi.

Koordinaatio ei toiminut Suomen eri ministeriöiden ja kenttätyöntekijöiden välillä. Se johti pahimmillaan siihen, että kenttätyöntekijät eivät aina tienneet, oliko heillä ylipäätään valtuuksia toimia.

Paikallistarpeita ei myöskään otettu riittävästi huomioon ja kehityspolitiikan periaatteet unohtuivat välillä kokonaan.

Käytännössä tämä näkyi esimerkiksi siten, että suomalaiset rakennuttivat poliisiaseman, jossa ei ollut ollenkaan wc-tiloja naisille, siviilityöntekijä kritisoi. Kehitysyhteistyössä pitäisi aina huomioida naisten osallistuminen, siviilityöntekijä muistuttaa.

Korruptio vaikeutti toimintaa

Afganistan on maailman toiseksi korruptoitunein maa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että juuri minkäänlainen toiminta ei onnistu ilman voitelurahaa.

Joitakin asioita oli katsottava sormien läpi.

Näin oli esimerkiksi tapauksessa, jossa suomalainen siviilityöntekijä epäili ulkomaisen suunnittelijan toimineen sopimuksen vastaisesti ja rahastaneen työstään liikaa. Hän raportoi siitä ulkoministeriölle:

Konsultilla ei ole perusteita mihinkään korvausvaatimuksiin palkkioidensa maksamisesta, koska hän ei ole toiminut sopimuksen mukaan.
^{Ulkoministeriön sisäistä kirjeenvaihtoa}

Esimies kuitenkin muistutti välittömästi työntekijää tämän muodollisista oikeuksista:

Ehkä näin, mutta palkkioiden maksamisen pidättämisestä päättäminen ei ole sinun tehtäväsi vaan valitettavasti tehtäväsi on täsmälleen sama kuin X:lläkin taannoin, eli toimia rahojen suhteen vain ja ainoastaan "posteljoonina".
^{Ulkoministeriön sisäistä kirjeenvaihtoa}

Presidentti Martti Ahtisaaren konfliktinratkaisujärjestö CMI teki ulkoministeriön tilauksesta vuonna 2012 raportin, jossa Yle Uutisten tietojen mukaan arvostellaan sotilaiden kautta tehtävää avustustyötä.

Ulkoministeriö julisti raportin ei-julkiseksi. Perusteluna oli se, että raportti sisältää taktista tietoa muista ISAF-maista.