Vanhuksen huijareilta pelastanut Jukka pisti hyvän kiertämään: Minuakin on autettu

Jukka Severi Mäkinen hymyilee hämillään hyvän tekonsa saamille mittasuhteille.

Vaatimaton 60-vuotias mies on itsekin jo eläkkeellä. Vakavien sairauksien kanssa kamppailleena hän tietää, miten tärkeää toisten ihmisten tuki ja apu hädän hetkellä on.

– Kipupolin työntekijät ovat auttaneet minua enemmän kuin palkkansa verran, sanoo Mäkinen kiitollisena.

Hän kertoo törmänneensä yli 80-vuotiaaseen vanhaan herraan huoltoasemalla. Sammuneen auton ohella Mäkisen huomio kiinnittyi auton perällä olleisiin puisiin kuormalavoihin. Pian selvisi, että mies käytti niitä kotinsa lämmittämiseen.

– Juttelimme huoltoaseman pihamaalla, kun kävi ilmi, että miehellä on vähän muitakin ongelmia kuin bensan loppuminen. Hänellä oli kuukautta varten 20 euroa rahaa, öljysäiliö tyhjänä ja talon lämpötila 14 astetta. Taisi jo siinä vaiheessa mainita, että sähkölaskuja on erääntynyt, Mäkinen muistelee.

Ihmisiä pelkäämättömänä miehenä Mäkinen kutsui vanhan herran kotiinsa, jolloin selvisi, mikä oli ajanut tämän taloudellisesti niin tiukille.

– Kun autoasiat saadaan hoidettua, sen päälle juodaan perinteisesti kahvia. Siinä selvisi, että hänen kotiinsa oli tullut kolme vuotta sitten pari naista, jotka olivat kertoneet omista huolistaan. Että rahaa tarvitaan milloin sairauksien hoitoon ja milloin häädön estämiseen tai laskujen maksamiseen.

Auttamishalu oli saanut yli 80-vuotiaan antamaan pienestä eläkkeestään rahaa tuntemattomille naisihmisille jo kolme vuoden ajan. Naiset olivat myös vakuuttaneet maksavansa kaiken takaisin.

Jukka Severille toinen naisista sävelsi puhelimessa varsin toisenlaisen tarinan.

– Minulle kerrottiin, että mies antaa naisille rahaa siksi, että ne toimitetaan voudille. Eli he väittivät olevansa ulosottomiehen apureita. Mutta minä olen ollut nykyisen rikosseuraamusviraston hommissa melkein 30 vuotta, joten tiedän, ettei vouti toimi sillä tavalla, toteaa Mäkinen tomerasti.

– Vanhalle herralle oli jo moneen kertaan luvattu, että rahat maksetaan takaisin. Kuulemma vuoden vaihteessa, kun he saavat talon myytyä, mies saa rahansa takaisin. Miten onkin epäilys, että sellaista vuoden vaihdetta ei nähdä, Mäkinen päivittelee.

Poliisi selvittää vielä tapahtumaketjun yksityiskohtia, eikä asianomistajaa ole vielä kuultu.

Kun Mäkinen oivalsi, millaiseen pinteeseen mies oli joutunut, Mäkinen päätti tehdä oman osuutensa. Hän hoiti erääntyneet sähkölaskut, antoi ruokarahaa ja pakkasi miehen mukaan osuuden omista klapeistaan.

Sosiaalisessa mediassa miehen pyyteetön auttamishalu on kerännyt kiitosta ja ihailua. Mäkinen toppuuttelee ylistyssanoja.

– Minulla on tällainen tauti, että olen hyväntahtoinen hölmö. Leipäni on tullut ihmisten auttamisesta, koska peruskoulutukseltani olen sairaanhoitaja, hän sanoo.

Sosiaalisessa mediassa jotkut ovat veikkailleet, että hyväntekijän täytyy olla varakas. Mäkinen on kuitenkin tavallinen eläkeläinen.

– En minä ihan kauhea miljonääri ole, mutta kyllä vyötärölle on rasvaa kertynyt, joten nälkää en ole nähnyt, mies naurahtaa.

– Tässä näkyi se, miten vähällä voi auttaa. Hän toi tänne muutamia laskuja, jotka maksoin pois ja annoin puuvarastosta autoon puita, jääkaapista vähän ruokaa ja lompakosta pikkuisen rahaa. Ei se tavalliselle ihmiselle paljon ole, Mäkinen muistuttaa.

Arjen sankari hän ei tunnusta olevansa, vaikka nauraakin kysymykselle hyväntahtoisesti.

– Aika pieni sankari olen. Eivätpä ole vielä siiven tyngät alkaneet kasvaa tai haitata nukkumista.

Jukka Severi Mäkinen uskoo vakaasti, että suurin osa ihmisistä on hyväntahtoisia ja tarpeen tullen valmiita auttamaan toisiaan. Vilunkipeliä yrittävät ovat vähemmistössä. Yleensä heilläkin on huijaamiseen omat syynsä.

Mäkinen toivoo, että ihmiset eivät jätä auttamatta toisiaan huijatuksi tulemisen pelossa.

– Minuakin on höynäytetty, mutta sellaista sattuu. Ei sitä pidä säikähtää.

Vaikeinta on todellisten avuntarvitsijoiden löytäminen. Moni köyhyydessä kituuttava ei uskalla kertoa vaikeuksistaan, vaan yrittää pärjätä hampaat irvessä.

– He, jotka ovat todellisessa avun tarpeessa, eivät sitä helposti kerro. Varsinkaan vanhemmat miehet, jotka ovat tottuneet pärjäämään. Mutta kyllä tämäkin herrasmies sitten lopulta käsi vapisten toi laskut näytille, Mäkinen huomauttaa.

Sitä edelsi pitkällinen pohjustus ja lämminhenkinen keskustelu.

– Hän olisi todella halunnut maksaa takaisin ja pyysi, että näistä tehdään velkakirja. Mutta minä ehdotin, että tämä voisi olla joululahja.