Tanssi- ja liiketerapialle haetaan sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviralta hyväksyntää, jotta terapiamuoto saataisiin Kela-korvauksen piiriin. Joulukuussa tanssi- ja liiketerapeutiksi valmistunut kajaanilainen Hannu Korhonen kertoo, että Suomen Tanssiterapiayhdistyksen tavoiteena on saada Valviran hyväksyntä kymmenen vuoden sisään.
– Ongelmana on se, että kotimaista tutkimustietoa on vielä vähän. Jyväskylässä tanssi- ja liiketerapiaa masentuneiden apuna on tutkittu muun muassa liiketunnistimien avulla, ja tutkimus on valmistumassa. Ulkomailla tanssi- ja liiketerapiaa on käytetty esimerkiksi vankilassa väkivaltavankien kanssa työskennellessä.
Korhosen lisäksi kajaanilainen Heli Hyvärinen valmistui joulukuussa tanssi- ja liiketerapeutiksi Eino Roiha Säätiön yhdessä Jyväskylän ammattikorkeakoulun kanssa järjestämästä nelivuotisesta koulutuksesta. Perusopintoja järjestetään myös muun muassa Sibelius-akatemian täydennyskoulutuksena.
Molemmat ovat ammattitanssijoita ja tanssinopettajia, ja heidän mukaansa koulutus tuntui oppimisen lisäksi itsetutkistelulta.
– Koulutus oli pitkä matka omaan olemiseen, kehoon ja mieleen. Terapeuttina pitää olla sinut itsensä kanssa, menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden osalta, Hyvärinen sanoo.
– Vaikka olen ikäni tottunut esiintymään, niin liikkuminen vapaasti muiden ihmisten edessä oli vaikeaa. Tuntui, että pitää suorittaa, näyttää hyvältä ja osata askeleet. Kun pääsin siitä taakasta irti, vaikutti se myös henkilökohtaiseen elämääni – uskallan olla enemmän oma itseni, Hannu Korhonen kertoo.
Sanojakaan ei välttämättä tarvita
Tanssi- ja liiketerapia ei kaksikon mukaan ole suoranaista hikijumppaa.
Joskus terapiaan liittyy kirjoittaminen tai piirtäminen, joskus valitaan lattialle levitetyistä korteista ja kuvista se, joka kuvastaa omia ajatuksia parhaiten.
Heli Hyvärinen
– Koulutukseen kuuluu 300 tuntia kliinistä ohjattua harjoittelua eli asiakkaiden kanssa tanssi- ja liiketerapian toteuttamista. Muutama asiakas tuli luokseni jumppavaatteissa ja -kengissä, ja kysyi millaista koreografiaa olin ajatellut. Minä kysyin, että ihan sellaista kuin sinä haluat, Korhonen hymyilee.
– Tanssi- ja liiketerapia on liikettä ja tanssia, mutta terapiassa se voi olla vaikka istumista, katsomista tai olemista. Sanojakaan ei tarvita, vaan itseään ilmaistaan liikkumisella ja olemisella. Joskus terapiaan liittyy kirjoittaminen tai piirtäminen, joskus valitaan lattialle levitetyistä korteista ja kuvista se, joka kuvastaa omia ajatuksia parhaiten, Hyvärinen kertoo.
Hyvärisen ja Korhosen mukaan keho reagoi mielen traumoihin.
– Me emme tee diagnooseja emmekä arvioi kenenkään liikettä, vaikka keho saattaa kertoakin stressireaktiosta. Toki meillä on työkaluja tunnistaa kehon lukkoja, mutta päälle päin ei kenenkään asioita näe, Korhonen sanoo.
– Yksittäistä pirstaletta ei voi kehon liikkeestä nostaa esiin. Olipa taustalla mitä tahansa, niin menneisyyden asiakin käsitellään tässä hetkessä, että miltä se nyt tuntuu, Hyvärinen kertoo.