Puumerkkejä käytettiin satojen vuosien ajan allekirjoituksina. Suomessa esimerkiksi Ulvilan hautausmaalta löytyy puumerkki, joka ajoittuu 1200-luvulle.
– Edesmennyt isäni Paavo O. Ekko totesi, että hautausmaalta löytyvä puumerkki on Suomen vanhin puumerkki. Ulvilaan tuli 1300-luvun alkupuolella hansakauppiaita Saksasta, jotka käyttivät puumerkkejä. Tavallisten suomalaisten ihmisten käytössä puumerkit olivat yleisiä 1500-luvulla, Timo Ekko kertoo.
Ekkon kokoelmaan kuuluu tänä päivänä noin 14 000 puumerkkiä, joista arviolta 4 000 on Ruotsista, Norjasta, Saksasta, Englannista ja Hollannista. Lisäksi hänen isänsä kirjoitti aiheesta kaksi kirjaa, jotka Ekko on toimittanut. Isänsä kuoleman jälkeen Ekko laittoi heidän kokoelmansa kotisivulleen (siirryt toiseen palveluun).
Puumerkki ilmaisi omistusta, ja sitä on käytetty myös sinetissä tai vaakunassa.
1900-luvulla käyttö väheni
Papiksi vuonna 1928 valmistunut Paavo O. Ekko aloitti puumerkkien keräämisen päästyään ensimmäiseen papinvirkaansa Karunaan.
– Isäni oli nuoresta pitäen innokas tutkija. Hän näki puumerkkejä kirkon pöytäkirjoissa ja innostui niiden keräämisestä. Isäni kirjoitti ylös kirkonkirjoista merkin lisäksi henkilön nimen, paikan ja vuosiluvun. Puumerkkiä käytettiin 1700–1800-luvuilla yhdessä allekirjoituksen kanssa, joten isäni oli helppo yhdistää nimi ja merkki, Timo Ekko mainitsee.
Esimerkiksi papit, nimismiehet ja opettajat, joilla varmasti oli kirjoitustaito, laittoivat silti puumerkkinsä allekirjoitukseensa.
Timo Ekko
Kirjoitustaito ei siis liity varsinaisesti puumerkkien katoamiseen käytöstä. Niitä käytettiin vielä 1900-luvulla, esimerkiksi Ekko itse on törmännyt vuonna 1964 puumerkkiin allekirjoittaessaan kauppakirjaa.
– 1800-luvulla suomalaiset osasivat jo kirjoittaa. Esimerkiksi papit, nimismiehet ja opettajat, joilla varmasti oli kirjoitustaito, laittoivat silti puumerkkinsä allekirjoitukseensa. 1800-luvun lopulla käytettiin vielä kauniita graafisia puumerkkejä, mutta 1900-luvun alkupuolella ne muuttuivat luurankomaisiksi kirjaimiksi, kuten A:ksi, U:ksi tai T:ksi. Sen jälkeen ne pikku hiljaa hiipuivat pois käytöstä, kenties sen takia, että 1800-luvun puolella syntyneet vähenivät, Ekko huomauttaa.
– Pelkistettyjen kirjainten myötä oli vaikeampi tietää, kenelle puumerkki kuului. Esimerkiksi H-puumerkki saattoi olla käytössä sadoilla eri henkilöillä. Vaikka puumerkin suoraa kopioimista pidettiin rikoksena, silti esimerkiksi ulkopaikkakuntalainen saattoi matkoillaan ottaa toisen henkilön puumerkin käyttöönsä joko sellaisenaan tai lisäämällä siihen vaikkapa väkäsen. Tai kirjoittamalla sen ylösalaisin.
Trondheimissa käytössä sama merkki kuin Satakunnassa
Suomalaisissa ja ulkomaalaisissa puumerkeissä ei Timo Ekkon mukaan ole juurikaan eroja.
– Isäni kävi Norjan Trondheimissa tuomikirkossa, missä lattialaatoissa on niiden alle haudattujen henkilöiden puumerkkejä. Sieltä löytyi täysin samanlaisia merkkejä kuin Satakunnasta. Samoin Gotlannissa käytettyjä merkkejä löytyy Suomesta. Tämä johtuu ihmisten matkustamisesta eri maihin. Muutenkaan merkeissä ei ole esimerkiksi kulttuurin kautta tulleita eroja näkyvillä.