Neuvostoliiton ja Venäjän lähihistorian keskeisimpien johtajien suosio ihmetyttää Venäjän ulkopuolella.
Mikäli asiaa kysytään nyt venäläisiltä, johtajat asettuvat suosiossaan seuraavaan järjestykseen: Leonid Brežnev, Vladimir Lenin, Josif Stalin, Nikita Hruštšov, Mihail Gorbatšov ja Boris Jeltsin.
Menneiden johtajien ohi suosiossaan kuitenkin kiilaa nykyinen presidentti Vladimir Putin, jonka toimille siunauksen antaa useampi kuin kahdeksan kymmenestä venäläisestä.
Riippumattoman tutkimuskeskus Levadan mittaukset herättävät kysymyksiä Venäjän naapurivaltioissa. Miksi esimerkiksi Euroopassa kylmiä väreitä aiheuttava Brežnev nousee listan kärkeen?
Brežnev oli se Neuvostoliiton pääsihteeri, joka lähetti sotajoukot sekä silloiseen Tsekkoslovakkiaan että Afganistaniin. Samalla Brežnev ajoi maansa talouden perikatoon.
Yksi keskeinen selittäjä taustalla on öljy, joka maakaasun kanssa on muodostanut suurimman osan Venäjän vientituloista pitkään.
Venäjän ja Neuvostoliiton historiassa johtajat on jaettu niihin, joilla on joko ollut onnea tai epäonnea öljyn suhteen.
Onnekkaisiin historiassa lukeutuvat muun muassa Leonid Brežnev ja Vladimir Putin. Öljyn hinta on noussut heidän kausillaan tasaisesti muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.
Brežnev selvisi kaudestaan tekemättä maatalouteen vaadittavia uudistuksia, vaikka Neuvostoliitosta tuli 1980-luvulla maailman suurin viljan tuoja. Vielä ennen ensimmäistä maailmansotaa maa oli ollut yksi maailman merkittävimmästä viljan viejistä.
Onnekkaisiin historiassa lukeutuvat muun muassa Leonid Brežnev ja Vladimir Putin. Öljyn hinta on noussut heidän kausillaan tasaisesti muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.
Maatalouden ongelmat eivät kuitenkaan näkyneet kansalaisten arjessa, sillä tuonti maksettiin öljyn vientituloista. Tätä vielä avitti 1970-luvun öljykriisi, joka nosti hinnan silloiseen huippuunsa.
Kaikki kuitenkin muuttui Gorbatšovin tultua valtaan vuonna 1985. Saudi-Arabia ilmoitti saman vuoden syksyllä, ettei se enää noudata tuotantorajoituksia.
Kasvanut tarjonta romahdutti öljyn hinnan ja lopun talouskatastrofista hoiti vehnän hinnan nousu kaksi vuotta myöhemmin.
Öljyn hinta oli yksi merkittävistä selittäjistä siinä, miksi Neuvostoliitto hajosi ja kommunistipuolue menetti vallan Neuvostoliitossa.
Johtajat mursivat omalta puoleltaan hiljaisen sopimuksen, jonka mukaan kansalaiset eivät puutu politiikkaan, jos elintaso nousee.
Kaikesta tästä syyn niskoilleen otti pääsihteeri Gorbatšov, sillä kansalaisten vaikeudet alkoivat hänen kaudellaan. Tämä siitäkin huolimatta että paljon virheitä oli jo tehty ennen hänen kauttaan.
**Venäjään **erikoistuneet toimittajat Masha Gessen ja Kalle Kniivilä sanovat teoksissaan, ettei suurimman osan suhtautuminen politiikkaan ole juuri muuttunut Neuvosto-ajoista.
Samanlainen hiljainen sopimus löytyy yhä. Yhteiskunnassa tapahtuvilta epäkohdilta voidaan sulkea silmät, jos oma elämä muuttuu parempaan suuntaan.
Yhtäläistä tarinaa kertoo myös elokuussa 2014 tehty Levadan tutkimus, jonka mukaan hieman yli puolet ilmoitti, ettei politiikka Venäjällä kiinnosta heitä.
Rima suurille muutoksille on kohonnut sitten 1990-luvun. Neuvostoliiton hajoamisen ja talousjärjestelmän muuttumisen jälkeen Venäjän talous kutistui vuosittain kuusi prosenttia aina vuoteen 1998 asti.
Samalla iso osa venäläisistä ajautui rahatalouden ulkopuolelle, kun yhtiöt eivät maksaneet palkkoja ja rupla menetti arvoansa. Ruoka hankittiin viljelemällä, omaisuutta myytiin ja palveluksia vaihdettiin toisten kanssa.
Venäläiset ovat siis nähneet, mitä muutos voi tuoda tullessaan.
Viimeisen kuukauden aikana öljy on maksanut 46–62 dollaria tynnyriltä ja hinnan on ajateltu murtavan Putinin kannatusta pitkällä aikavälillä.
Putinin asema on kuitenkin nyt turvatumpi kuin aikanaan Gorbatšovin tai Jeltisinin 1990-luvulla. Taustalla on lähes 20 vuotta yhtäjaksoista talouskasvua.
Tämän lisäksi entisen talousministerin Aleksei Kudrinin johdolla Venäjä on kerännyt öljytuloistaan erilaisia rahastoja, joita on käytetty nyt muun muassa ruplan tukemiseen, palveluiden rahoittamiseen ja julkisen sektorin palkankorotuksiin.
Öljytuloilla maksettiin myös kahdeksan vuotta Putinin valtaannousun jälkeen valtion ulkomainen velka pois. Tämä ei tietenkään olisi onnistunut ilman suotuisaa öljyn hinnan kehitystä.
Tilanne on siis toinen kuin Brežnevin aikaan. Tuolloin elettiin kädestä suuhun, kunnes öljyn hinnan putoamisen jälkeen alkoi velkaantuminen ulkomaille.
Taloustilanne kärjistyi vuonna 1998, jolloin öljyn hinta painui 18 dollariin tynnyriltä.
Venäjä ajautui konkurssiin ja Jeltsin pyysi eropuheessaan anteeksi rikottuja lupauksia hyvinvoinnista.
Tuoreet talousluvut venäläisjohdolle kuitenkin huolestumisen aihetta. Vuoden aikana elintarvikkeet Venäjällä ovat kallistuneet yli 15 prosenttia ja ruplan arvo pudonnut suhteessa euroon yli 60 prosenttia vuoden aikana.
Sekä ruplan arvon heikentyminen että inflaatio kertovat tavallisille venäläisille, ettei yhteiskunta kehity parempaan suuntaan. Palkalla saa yhä vähemmän tuotteita kaupasta.
Tämä lompakkotodellisuus voi muuttaa kansalaisten suhtautumista Putiniin, kun isänmaallisuuden laineet murtuvat jossakin vaiheessa Ukrainan kriisiä.
Venäläiset ovat aina arvioineet johtajiaan hyvinvointinsa perusteella ja hyvinvoinnin taustalla yksi keskeisimmästä tekijöistä on ollut öljyn hinta.
Vasta tämän arvioinnin jälkeen tiedetään, kuinka suosituksi Putin nousee historiallisessa vertailussa. Ihan nopeasti Putin ei kuitenkaan poistu kuvioista.