Otetaan kengät pois jalasta sisälle mentäessä. Juodaan paljon kahvia ja tarjotaan sitä vieraalle, joka on juuri saapunut kylään. Hakeudutaan asumaan isojen kaupunkikeskusten ulkopuolelle maaseudulle.
Muun muassa nämä suomalaiset tavat näkyvät yhdysvaltalaisvalokuvaaja Jason DeBosen mukaan myös suomalaisten sukujuurien amerikkalaisissa, jotka ovat pitäneet yli 150 vuotta sitten Suomesta Yhdysvaltoihin saapuneiden tapoja yllä sukupolvien ajan.
– Olen huomannut, että suomalaisia sukujuuria omaavat ovat keskittyneet asumaan enimmäkseen pieniin kaupunkeihin. Myös näiden alueiden ulkopuolella suomalaiset ja suomalaisten sukuiset ovat luoneet omia yhteisöjään sosiaalisen median välityksellä.
Kalifornian Pasadenasta kotoisin oleva Jason DeBose on autoillut suomalaissukujuurien perässä muun muassa ympäri Yhdysvaltojen Michigania ja Wisconsinia. Kun hän saapui määränpäähänsä satojen kilometrien ajomatkan jälkeen, tervehti kuvattaviaan ja heitti kengät jalastaan, häneltä kysyttiin ensimmäisenä, maistuisiko kahvi.
– Ensimmäisen ja toisen kerran jälkeen ajattelin, että onpa hassu kysymys. Kun se toistui kerta toisen jälkeen, oivalsin sen olevan tapa, jonka juuret ovat suomalaisissa tavoissa. Monet kahvia tarjonneista eivät edes tienneet, että Suomi on maailman kärkipäässä kahvinkulutuksessa, valokuvaaja naurahtaa.
Monet kahvia tarjonneista eivät edes tienneet, että Suomi on maailman kärkipäässä kahvinkulutuksessa.
Jason DeBose
– Esimerkiksi kenkien jättäminen eteiseen on tapa, joka on juurtunut suomalaisten ja heidän amerikkalaisten jälkeläistensä myötä heidän asuttamalleen alueelle. Vierailin monesta kulttuurista kotoisin olevien kimppakämpässä, ja ilman suomalaisia sukujuuriakin he ottavat kenkänsä pois sisällä.
Kuvaukset Suomessa vuoden pimeimpään aikaan
Arkielämän ja tapojen samanlaisuus on hämmästyttänyt Jason DeBosea.
– Kun tavallisten ihmisten arjesta kertovat kuvat ovat näyttelyssä, ovat monet taipuvaisia ajattelemaan, että kuvat on otettu yhdessä ja samassa maassa.
Suomessa DeBosen näyttely They left 150 years ago on nähty muun muassa Helsingissä, Jyväskylässä ja Tampereella viime ja toissa vuonna. Tammikuun lopulla se on esillä Hancockissa Finnish American Heritage Center Hallissa ja sen jälkeen Marquettessa.
Viimeksi DeBose on kuvannut näyttelyyn lisää valokuvia joulukuussa Kajaanissa – vuoden pimeimpään aikaan.
– Haluan kuvata luonnonvalossa, ja missä päin maailmaa kuvaankaan, tarkastan päivän pituuden ja hämärän ajan netistä etukäteen. Ainoa sopiva ajankohta saapua Kajaaniin osui vuoden pimeimmille päiville, mutta onneksi onnistuin saamaan kuvaukset päiväaikaan. Mutta sisällä oli pimeää jo kahden aikaan iltapäivällä!
Suomessa yli puolet vuodesta kohta kahdeksan vuotta asunut DeBose etsii kuvattavikseen tavallisia ihmisiä, joiden arkea hän pääsee seuraamaan kameran kanssa. Monilla on valokuvaajalle kysymyksiä siitä, mitä heidän pitäisi tehdä kuvauksissa.
– Korostan sitä, että kuvausta varten ei valmistauduttaisi siivoamalla, pukeutumalla tavallisesta poikkeavasti tai järjestämällä jotain erityistä ohjelmaa.
– Aina se ei onnistu. Kerrankin sain luvan mennä erään nuoren naisen luokse sunnuntaiaamuna, vaikka hän oli ollut juhlissa myöhään edellisenä iltana. Hänen kotinsa kiilsi kuin mainoksissa ja hän oli viimeisen päälle laittautunut. Kuvista tuli kauniita, mutta niissä ei näy sitä rehellistä elämää, jota tavoittelen, DeBose kertoo.