– Eri ikäisten naisten seksuaalisuus ja ruumiillisuus tulivat kirjoittaessani keskeisiksi. Yksi henkilöistäni on kätilö, yksi pesijä, yksi on synnyttänyt monta kertaa ja yksi on pulpahtanut ihanaksi naiseksi. Kirjani Wenla on iloinen siitä, että häntä tuijotetaan ja palvotaan, eikä se ole hänelle ongelma, sanoo Riina Katajavuori.
Katajavuoren mukaan nykytytöillä on eri tilanne kuin 50-luvulla raskaaksi tulleella naisella. Olennaista on, etteivät tytöt romaanissani ajaudu vaan päättävät itse. Aleksis Kivelläkin pojat ovat hirveän fyysisiä. Omassa versiossani oli tärkeää kuvata tyttöjen uuden sukupolven itsevarmuutta. Nuoret tytöt ovat muuttuneet. He tulevat suoraan iholle, eivätkä jää kaipailemaan, tulisipa joku poimimaan, pohtii Katajavuori.
– Nykykaupunkilaiskundeilla ei ole mahdollisuutta harrastaa miehuullisia asioita kuten metsästystä, hiihtoa tai talonrakennusta. He katsovat amerikkalaisia sotaleffoja ja voimailevat. Kirjani pojilla on kaikenlaista diagnoosia, lukihäiriöitä ja muita. He ovat sisällä popkulttuurissa, mutta eivät tajua naisista mitään. He eivät ole hyviä työnhaussa ja elävät pikavipeillä, sanoo Katajavuori.
Katajavuori kirjoittaa paljon isättömyydestä. Pojilla on useita isiä, joista kukaan ei ole läsnä.
– Minua kiinnosti miettiä, miten ihminen selviää psyykkisesti, kun ei voi elää lastensa kanssa. Identiteetin etsiminen oli myös tärkeä teema jota pohdin, sanoo Katajavuori.