Näkökulma: Teorian mukaan elät myös toisessa paikassa ja toisessa ajassa

Kuinka paljon maailmankaikkeudessa on Maan kaltaisia asuttavia planeettoja?

Kukaan ei tiedä, mutta viime vuosien suuriin tieteellisiin saavutuksiin kuuluu tieto siitä, että niitä voi olla paljon. Todella paljon. Eräs arvio on, että yksistään omassa Linnunradassamme on jopa satoja miljardeja planeettakuntia. 

Puhumattakaan muista galakseista. Näkyvässä maailmankaikkeudessa niitä on satoja miljardeja, ja niissä siis ehkä satoja miljardeja tähtiä ja niiden ympärillä planeettoja. Ja näillä planeetoilla voi olla elämää.

Olisi melkoinen ihme, jos elämää ei olisi missään. Päinvastoin, jos kosmos on ääretön niin sitä löytynee loputtomasti. Äärettömässä maailmankaikkeudessa kaikki sitäpaitsi toistuu, koska aineella on ilmeisesti vain äärellinen määrä mahdollisuuksia yhdistyä.

Nuorena sitä tulee usein murehtineeksi ratkaisujaan. Miksi tein niin tai näin? Itse ajattelin tuolloin, että ehkäpä on olemassa toinen todellisuus, jossa valitsin toisella tavoin. Ja jossa elämä jatkuu siltä pohjalta.

Nyt vakavasti otettavat tiedemiehet sanovat, että se voi olla mahdollista, äärettömässä maailmankaikkeudessa, jossa kaikki lopulta toistuu loputtomasti. Tämä tarkoittanee, että mekin olemme ehkä olemassa myös jossain muualla.

Eikä tässä vielä kyllin.

Viime vuosina on yhä vakavammin ryhdytty pohtimaan mahdollisuutta, että oman universumimme lisäksi olemassa on muita universumeja. Vähän kuin sammakonkudussa on yksittäisiä mätimunia. Tai voivatko universumit olla sisäkkäin? Eri ulottuvuuksissa?

Me toistuisimme viimeistään siellä loputtomina sinuina ja minuina. Ja ehkä vielä useissa eri ajoissa. Sinä vaikkapa kymmenen minuttia sitten, minä ehkä kymmenen vuoden kuluttua. Tai päinvastoin. Tai miten tahansa.

Avaa kuvien katselu

Helsingin yliopiston kosmologian professori Kari Enqvist myöntää, että näin voi ajatella, mutta onko se totta, on toinen asia.

Enqvistin mukaan nykyisten havaintojen ja teoreettisen käsityksen kannalta vaikuttaa siltä,  että maailmankaikkeus on ääretön.

– Jos ajatellaan kaikkea ainetta, niin on vain tietty määrä rakennelmia, joita se voi muodostaa. Mitä todennäköisemmin määrä on rajallinen, mutta sitä emme voi tietää.

– On hyvä tehdä ero sen välillä, että on olemassa se maailmankaikkeus, jonka voimme nähdä. Se on rajallinen ja sitä määrittää se, kuinka pitkän matkan valo on ehtinyt alkuräjähdyksen jälkeen.

– Toisaalta sen ulkopuolella sitä samaa voi piisata loputtomiin. Ehkä.

Enqvistin mukaan multiversumeja voidaan kuvailla niin, että maailmankaikkeutemme on lastulevy lautatarhassa. Sen päällä on muita lastulevyjä, jotka ovat muita maailmankaikkeuksia. Niistä meillä ei ole mitään suoraa tietoa.

Tähtien ja niitä ympäröivien planeettojen määrä on kuitenkin niin tavaton, että eikö elämää löydy varmasti jostain?

– Luulisi löytyvän, mutta löytyykö älykästä elämää, joka kykenisi muodostamaan vaikkapa julkisrahoitteisia radio- ja tv-yhtiöitä, se on toinen kysymys.

Eikö sekin ole väistämätöntä, jos maailmankaikkeus on ääretön?

– Senkin luulisi olevan väistämätöntä. Tällaisissa päättelyissä täytyy kuitenkin aina olla hyvin varovainen. Kvanttifysiikka voi kääntää kelkan.

Olen täällä, mutta myös jossain muualla – menneisyydessä tai tulevaisuudessa. Näinkö on?

– Voi olla mahdollista, että tätä samaa haastattelua tehdään jossain muualla samaan aikaan, Enqvist sanoo. Hän kehottaa kuitenkin varovaisuuteen.

Enqvistin mukaan fyysikko muistaa senkin, että kaiken pohjalla on kvanttifysiikka, joka on täynnä erilaisia hieman mystisiä ilmiöitä. Voi olla, että kvanttifysiikka ei salli sitä, että kaikki toistuu uudestaan samanlaisena jossain muualla.

– Voi sanoa, että näkyvä maailmamme kaikkine taloineen, pilvineen ja planeettoineen on jonkinlainen karkeistus kaikista valtaisasta määrästä tapahtumia, joita tapahtuu kvanttifysiikan tasolla.

Entä haluaisiko ihminen Kari Enqvist olla olemassa jossain muualla?

– Olisihan se varmasti mukavaa, varsinkin jos se olisi vähän viisaampi ja vähän komeampi.