Suuria epäonnistuneita kehitysyhteistyöhankkeita kutsutaan valkoisiksi elefanteiksi.
Suomen valkoisiin elefantteihin kuuluu Dar es Salaamin satamaan 1970-luvulla uponneet, Savonlinnan telakalla rakennetut kalastustroolarit.
– Veden alta pilkottavat mastot ehdin itsekin nähdä, kertoi ulkoasiainneuvos Matti Kääriäinen Yle Radio Suomen Ajantasassa.
Kääriäinen luettelee lisää kehitysavun epäonnistumisia: Sambian teiden varsilla lojuvat Sisujen raadot, Kafubun saha joka paloi taivaan tuuliin, traktoritehdas joka ei toiminut, lääketehdas joka ei toiminut.
– Mutta olennaisempaa kuin esimerkit, on se, että itse konsepti ei toimi, Kääriäinen toteaa.
Kun Suomi oli EU:n puheenjohtajamaa 1999, Matti Kääriäinen työskenteli New Yorkissa YK:ssa, ja tunsi muun muassa Kofi Annanin ja Sergei Lavrovin. Välillä Kääriäinen toimi Suomen Kenian suurlähettiläänä. Nyt hän on ulkoasiainneuvos.
Mutta ennen kaikkea Kääriäinen tietää miten kehitysapu toimii. Siitä hänellä on runsaan 40 vuoden kokemus.
– Kun nuorempana virkamiehenä olin hankevastuuvirkamies, niin meillä oli epäonnistuneiden hankkeiden pörssi siellä kuppilassa. Siinä esitettiin puolivitsinä, kenellä oli surkein hanke, mistä syystä ja kuinka korkealle siinä listassa pääsi, Kääriäinen kertoo.
Kehitysavun vaikutuksilla ei ole väliä
Matti Kääriäinen on kirjoittanut kirjan Kehitysavun kirous. Kirja on tilitys siitä, kuinka kehitysapu seisoo savijaloilla.
Kääriäinen myöntää, että kehityshankkeissa olosuhteet ovat äärimmäisen haastavat, mutta onnistumisia voidaan odottaa vain jos ollaan itselle rehellisiä.
– Tarvitaan analyysi, että missä mennään ja mistä tämä johtuu.
Juuri analyysi puuttuu. Kehitysavun vaikutusten ja tuloksellisuuden arviointi on Kääriäisen mukaan hyvin vähäistä.
– Emme tiedä todellisuudessa monienkaan suurien jopa 15–20 vuotta kestäneiden hankkeiden todellista vaikutusta. Niitä ei ole koskaan evaluoitu jälkikäteen.
– Tiedän itse henkilökohtaisesti, että monista niistä hankkeista ei ole jäljellä yhtään mitään.
Kohdemaissa köyhyys lisääntyy, demokratia vähenee
Äärimmäinen köyhyys on jopa lisääntynyt niissä Saharan etelänpuoleisissa Afrikan maissa jotka ovat olleet kehitysyhteistyön kohteena.
– Pääsyy siinä on se, että todellista yhteistä sitoutumista äärimmäisen köyhyyden poistamiseen ja vähentämiseen ei ole olemassa, Kääriäinen sanoo.
Hänen mukaansa yksi kehitysyhteistyöhön liittyvä myytti on se, että kehitysavulla voidaan vaikuttaa kohdemaan demokratian, hyvän hallinnon ja ihmisoikeuksien vahvistamiseen.
– Käytännössä pyrkimykset länsimaisten demokratiakäytäntöjen luomiseksi köyhiin kehitysmaihin ovat tuottaneet päinvastaisen tuloksen, hän toteaa.
Aikoinaan Nairobissa Tansanian suurlähettiläs sanoi Kääriäiselle monipuoluedemokratiasta: ”Ei mitään mahdollisuuksia. Kenia, sen enempää kuin koko Afrikkakaan ei ole vielä valmis mihinkään parlamentaariseen monipuoluejärjestelmään. Täällä toimii vain presidenttivaltainen järjestelmä ja toivoa sopii, että löydämme jostain valistuneita hallitsijoita.”
"Yritän olla hiljaa"
Kääriäinen ei näe mieltä siinä, että länsi tahtoo vaaleja kehitysmaihin, jos maista vielä puuttuu toimiva oikeusjärjestelmä, poliisi, koulutettu väestö ja vapaa media.
– Silloin parlamentti on pelkkä kumileimasin, Kääriäinen sanoo.
Mitä Kääriäinen sitten sanoo niille maailmanparantajille, jotka haluavat viedä demokratiaa kehitysmaihin?
– Yritän olla hiljaa. Olen huomannut, että jään toiselle puolelle omien ajatusteni kanssa.