Moni vanhan kansan suomalainen on jättänyt lääkekaapin perälle pulverisen muiston. Pervitin tuli suomalaisille ensin tutuksi sotilaiden piristeenä. Sotavuosina se oli metamfetamiinia, huumeeksi tänä päivänä luokiteltavaa ainetta.
Sama tuotemerkki eli Suomessa apteekin käsikaupassa vuosikymmeniä: Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean tietokannan mukaan myyntilupa kesti 1966–1998. Lääkeyhtiö Pharmacalin pitkäaikainen toimitusjohtaja muistaa vastanneensa kiihkeimpinä vuosina moneen puheluun entisiltä sotilailta.
– Sain soittoja vanhoilta jämeriltä kaukopartiomiehiltä. He kysyivät minulta: "Sanopas nyt poika, mikä siinä on vikana, kun tällä ei enää jaksa niin kuin ennen – olenko minä vanhentunut vai onko Pervitinissä vika?" Seppo Vertanen naurahtaa.
Pervitinin käyttö oli tietysti suurta, koska sillä oli nimenä niin uskomaton maine.
Seppo Vertanen
Pervitinistä on monta tarinaa, joista legendaarisin on Aimo Koivusen moneen kertaan kirjattu trippi. Sotamies hiihti pervitiinipäissään venäläisiä pakoon, eksyi partiostaan ja taittoi hallusinaatioiden ja 20–30 asteen pakkasen saattelemana noin 400 kilometriä.
Sotavuosien Pervitin oli saksalainen valmiste, joka myös "höökipulverina" tunnettiin. Tuotemerkki päätyi tavallisten suomalaisten särkylääkkeeksi ja maamerkiksi Helsingin keskustan katukuvaan monien mutkien kautta.
Edesmenneen Pharmacal-yhtiön pitkäaikainen johtaja Seppo Vertanen taustoittaa, että Saksan antautuessa Itä-Saksan alueen teollisuuden tuotemerkit siirtyivät Neuvostoliitolle.
– Mitä Neuvostoliitto tavaramerkillä teki? Kommunistinen hallinto ei nähnyt sille käyttöä, Vertanen epäilee.
– Eräs herra, ymmärtääkseni vaasalaissyntyinen ekonomi, onnistui ostamaan tavaramerkkejä Neuvostoliitolta 40–50-lukujen vaihteen tienoolla. Tavaramerkkejä penkoessaan hän löysi Pervitinin.
Nimi otettiin käyttöön. Se annettiin lääkepulverille, jota alettiin valmistaa lähinnä aspiriinin eli asetyylisalisyylihapon ja kofeiinin sekoituksesta. Metamfetamiinia ei tähän uuteen pulveriin laitettu, Vertanen sanoo.
– Pervitinin käyttö oli tietysti suurta, koska sillä oli nimenä niin uskomaton maine. Kansa ei kauheasti kiinnittänyt siihen huomiota, että nimen takana oli aivan eri aine.
"Herrat eivät koostumuksia lukeneet"
Pervitin-pulveria valmistanut Pharmacal Oy toimi Suomessa vuodet 1959–2003, ja Seppo Vertanen sen toimitusjohtajana 1978–1990.
– Bisnes kasvoi niin suureksi, että jossain vaiheessa nykyisen Forumin kauppakeskuksen tilalla olleen rakennuksen katolle tuli valtava vihreä valomainos, jossa oli kalliisti taivutetusta lasista tehty Pervitin-nimi, Vertanen kertoo.
Hänen omasta mielestään Pervitin oli vanhanaikainen tuote, jossa oli vanhanaikainen koostumus. Pervitinin pakkauksiakaan ei yhtiössä ymmärrettävistä syistä haluttu muodinmukaistaa.
– Jos sitä olisi muutettu, siinä olisi lähtenyt käyttäjiä, Vertanen toteaa.
Hänen mukaansa koostumuksesta kyllä kerrottiin ilmoituksissa, mutta "vanhat herrat eivät paljon koostumuksia lukeneet".
Hyvässä hengessä 80-luvulla poistettiin Pervitin käytöstä. Siinä oli viranomaisen kanta selkeä.
Seppo Vertanen
Samankaltaisessa käsityksessä on Farmasialiiton puheenjohtaja Kirsi Kvarnström.
– Se oli annosjauhemuotoisena enemmänkin vanhemman kansan lääke, hän toteaa.
Sodan Pervitin tunnettiin hänen mukaansa "pelon ja nälän poistajana", jolla sotilas pysyi hereillä ja pysyi toimintakykyisenä karmeissa oloissa. Aine toi kuitenkin traagisiakin tarinoita, kun sotamiehet jäivät Pervitin-koukkuun.
Taistelu valomainoksesta
Farmasialiiton Kirsi Kvarnströmin mukaan apteekin Pervitiniä käytettiin flunssa- ja särkylääkkeenä. Tilanne oli Seppo Vertasen mukaan eettisestikin liian erikoinen, kun käsikauppalääkkeenä oli aiemmin metamfetamiinia sisältänyt tuotemerkki.
– Hyvässä hengessä poistettiin Pervitin käytöstä. Siinä oli viranomaisen kanta selkeä, Vertanen muotoilee.
Myös se näyttävä valomainos riisuttiin Helsingin ydinkeskustasta, Vertasen mukaan 80-luvulla – mutta ei ilman kamppailua. Vastoin kuin voisi luulla, lääkeyhtiö halusi kyltistä eroon ja Helsingin kaupunki nimenomaan pitää sen. Pervitin-kyltti oli julkisivulautakunnan mukaan oleellinen osa Mannerheimintien näkymää.
– Ja mainoksen ylläpitäminen oli aivan uskomattoman kallista, Vertanen päivittelee.
Lautakuntakin taipui lopulta punnittuaan Pervitinin kansainvälisempiä kaikuja.
Mitä jos jollakulla on lääkekaapissaan vielä Pervitiniä – ehkä jopa sitä sotavuosina jaettua?
– Se on hyvä hävittää, ettei vahingossakaan käy mitään, kun vaikkapa lapsenlapset tulevat kylään, Farmasialiiton Kirsi Kvarnström suosittaa.
– On hyvä putsata lääkekaappia säännöllisin välein. Jos ei tiedä, mitä joku pakkauksista sisältää, sitä ei todellakaan kannata kokeilla, vaan sen voi tuoda apteekkiin hävitettäväksi.
Aspiriiniversiotakaan ei kannata panna suuhunsa edes hädässä, sen verran vanhasta tavarasta on kyse. Muistona pulveripussi on kuitenkin sellainen pala historiaa, ettei niitä taida paljon apteekkeihin palautua.