Erkki Korhonen on tehnyt jo viitisen vuotta työtä niin Jean Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuoden kuin Hämeenlinnan tunnettavuudenkin eteen.
Sibeliuksen syntymäkaupunki -säätiön (siirryt toiseen palveluun) johtaja kumppaneineen pääsee tänä vuonna vihdoin niittämään sitä, mitä vuosien varrella Sibeliuksen juhlavuoden eteen on kylvetty.
Perjantaina Hämeen liitto ja Yle Häme palkitsivat Erkki Korhosen Vuoden 2015 hämäläisenä.
Korhosella ja Sibeliuksella on muutakin yhteistä kuin musiikki. Myös Korhonen on syntynyt Hämeenlinnassa, joskin hieman kohtalonomaisen sattumuksen myötävaikuttamana.
Yleislakko seisautti junan Hämeenlinnaan
Elettiin kevättä 1956.
– Perheeni oli matkalla Helsinkiin, mutta silloin keväällä oli Suomessa yleislakko, ja junat eivät kulkeneet. Juna pysähtyi Hämeenlinnaan, ja perhe jäikin kaupunkiin asumaan. Minä synnyin sitten syyskuussa Hämeenlinnassa.
Näin jälkeenpäin Korhonen pitää onnenpotkuna, että Keski-Suomesta etelämmäksi suunnanneen perheen matka pysähtyi Hämeeseen. Pienessä kaupungissa oli paremmat mahdollisuudet musiikin harrastamiseen kuin suuren kaupungin lähiössä, uskoo Erkki Korhonen nyt.
– Minulla oli erinomainen pianonsoiton opettaja Aino Kurki-Suonio, jonka kanssa minulla oli monen tunnin pianotunteja kaksi kertaa viikossa. Tätä mahdollisuutta ei olisi ollut Helsingissä.
Erkki Korhonen nostaa esiin myös Hämeenlinnan lyseon, jossa oli vahva kulttuurin tuntemus.
– Kun aloitin lyseossa, juuri samana syksynä Suomi täytti 50 vuotta. Siellä oli vahvasti Sibelius ja koko Suomen itsenäisyys ja historia esillä. Niistä vuosista olen ammentanut Sibelius-tietoutta, hämäläisyyttä ja suomalaista kansallista heräämistä ja itsetuntoa.
Viisivuotias sai tahtonsa läpi
Mutta siihen pianoon. Kiinnostuksen soittimeen herätti silloinen Hämeenlinnan Musiikkiopisto, nykyinen Sibelius-opisto. Kun vasta viisivuotias Erkki ja hänen puolitoista vuotta vanhempi veljensä kulkivat opiston ohi ja kuulivat musiikkia, päättivät pojat, että sinne pitää päästä.
Siihen aikaan alle kouluikäinen ei päässyt musiikkiopistoon, joten musiikkiura oli aloitettava yksityistunneilta. Hieman vanhempi veli valitsi viulun, ja kun Erkki meni mukaan tunnille, iski poika silmänsä siellä olleeseen pianoon.
Kun poika oli kokeilut soitinta, hän päätti, että sellainen pitää saada.
– Kun tulin kotiin, vaadin vanhemmilta, että nyt minulle pitää ostaa piano. Ja näin tapahtui.
Perheessä oli neljä lasta, ja talo oli juuri rakennettu Hämeenlinnaan, mutta musiikista ei tingitty. Musiikki oli koko perheen harrastus; kuka lauloi, kuka soitti.
Erkki Korhonen myöntää, että joskus pianonsoitto on maistunut puulta. On tullut harmiteltua sitä, miksi meni valitsemaan niin hankalan soittimen. Sisu ei kuitenkaan antanut periksi, eikä Korhonen antanut pianolle rukkasia.
Sibelius tärkeä jo lapsesta lähtien
Vaikka aikuisena tie vei Erkki Korhosen Hämeenlinnasta Helsinkiin ja maailmalle sekä opiskelujen että työn vuoksi, Hämeenlinnassa Erkki Korhonen on jälleen, nyt Sibeliuksen asialla.
Kun aloitin lyseossa, juuri samana syksynä Suomi täytti 50 vuotta. Siellä oli vahvasti Sibelius ja koko Suomen itsenäisyys ja historia esillä.
Erkki Korhonen
– Sibelius on minulle hyvin läheinen ja tärkeä. Muistan Sibeliuksen 100-vuotisjuhlat.
Korhonen kaivaa muistoistaan esiin myös Sibelius-elokuvan, joka tehtiin 1960–70-lukujen vaihteessa. Elokuvaa kuvattiin myös Hämeenlinnan lyseolla.
– Soitan siinä elokuvassa pianoa, eli Sibelius on ollut läsnä varhaislapsuudesta asti.
Säveltäjä oli läsnä myös silloin, kun Erkki Korhonen pyrki Hämeenlinnan Musiikkiopistoon. Korhonen pääsi sisään soittamalla Sibeliuksen pianokappaleen nimeltä Souvenir, Muisto.
