Curlingjään teko on oma taiteenlajinsa. Hätäisellä vilkaisulla jää ei eroa tavallisesta jääkiekkokaukalon jäästä mutta tarkempi tutkistelu paljastaa, että jään pinta on täynnä pientä pisaraa.
– Se on niin sanottua pepliä, eli siihen tehdään pisarapinta, minkä päällä kivi luistaa paremmin ja kättäytyy niin kuin curlingkiven pitää, kertoo kangasniemeläinen Mika Ollikainen.
Jään pinnassa oleva pepli jäädytetään käsityönä majavan häntää muistuttavalla ruiskulla.
– Se on aika hienovaraista hommaa. Jos sitä on liikaa, niin kivi ei luista kunnolla, ja jos sitä on liian vähän, niin se ei kestä, kertoo Ollikainen.
Jäädyttäjä par excellence
Ollikainen on yksi Suomen tunnustetuimmista jään tekijöistä. Mies on kiertänyt jäädyttämässä curling-jäitä ympäri maailmaa mm. jäädyttämässä arvokisajäitä. Konetta hommaan ei ole keksitty, vaan curlingjää on aina tekijänsä näköinen.
– Kyllä se näin on, että siinä on aina jään tekijän käsiala siinä jäässä sitten.
– Ei sitä pelaajat näe mutta lähinnä jään tekijät keskenään näkevät millaisella tyylillä kukakin tekee, naureskelee Ollikainen.
Curlingjään tekoon Ollikainen vihkiytyi sen jälkeen, kun laji rantautui Kangasniemelle Torinon olympialaisten jälkeen vuonna 2006.
– Se oikeastaan alkoi siinä, kun laji tuli Kangasniemellä. Piti miettiä miten saadaan olosuhteita kuntoon. Ei siinä oikein ollut muuta keinoa, kun lähteä ottamaan oppia maailmalta.
– Arvokisoissa olin ensin mukana vapaaehtoisena. Sitten siinä innostui ja nyt näitä hommia on tehty WCF:n (World Curling Federation) listoilla, toteaa Ollikainen.
"Jos golffari puttaa sepelipinnalla, niin siinä se ero ehkä sitten on"
Tavalliseen jäähallin jäähän verrattuna curlingjää on merkittävästi tasaisempi.
– Sitä voisi ehkä kuvata niin, että jos golffari puttaa sepelipinnalla niin siinä se ero ehkä sitten on.
– Tuurilla on sitten jo aika suuri merkitys jos siinä ei ole kunnon pohjaa, arvioi Ollikainen.
Kangasniemellä jäähallin jäätä tasoitusjäädytetään curling-tarpeisiin käytännössä kerran viikossa.
Curling-buumi enää kaukainen muisto
Torinon 2006 talvikisojen aikaan kansakunta hengitti Markku Uusipaavalniemen määrämittaisten tahdissa ja curling oli Suomessa suosionsa huipulla. Siitä kansasuosiosta on jäljellä käytännössä enää kaunis muisto.
– Yllättävän vähän se vaikutti. Muutamia seuroja siinä imussa ehkä tuli. Ehkä osattu hyödyntää sitä tarpeeksi.
– Valitettavasti täällä Kangasniemelläkin harrastajat ovat aika iäkästä porukkaa. Sen vuoksi esitellään lajia koululaisille, että saataisiin innostumaan joukkueellinen tai pari nuoria mukaan, toteaa Ollikainen.