Antti Vihisen käsikirjoittamassa näytelmässä (siirryt toiseen palveluun) Sibeliuksella on kohtalonyhteyksiä muun muassa toiseen säveltäjään Gustav Mahleriin, sekä natsi-Saksaan.
– Sibeliuksella on monta eri tasoa ja hahmoa. Ihminen Janne käy näytelmän aikana läpi metamorfoosin ikoniksi, patsaaksi ja merkiksi kulttuuriimme, kertoo Vihinen.
Lontoossa luentotilaisuuden jälkeen englantilainen herrasmies tuli sanomaan Vihiselle, että tuosta aiheesta saisi näytelmän – ja siitä se ajatus sitten lähti.
– Tässä käsitellään Sibeliuksen asemaa suomalaisen kulttuurin merkkijärjestelmässä, sitä ikonisoitumisprosessia, aika eri tavalla kuin tähän asti on elokuvissa tai näytelmissä käsitelty. Näytelmässä pohditaan taiteilijan suhdetta ympäröivään yhteiskuntaan ja poliittisiin järjestelmiin ja niiden vaatimuksiin. Voiko säveltäjä asettua kaiken ympärillään olevan ulkopuolelle vai ei? kysyy Vihinen.
Sibeliuksella on täysin poikkeuksellinen asema omassa kulttuuripiirissään, hän on keskeinen osa kansallista identiteettiä, pohtii Vihinen.
– Vertailukohtina on Italiassa Verdi, Puolassa Chopin ja Norjassa Grieg, mutta kukaan ei tule samalle tasolle kuin Sibelius. Sibelius on kohdusta hautaan -säveltäjä, jouluna kuunnellaan sitä, marssitaan sen tahtiin ja hautajaisissa kuunnellaan Tuonen lehtoa.
Sibelius, sauna ja sisu
Ohjaaja Sakari Kirjavainen kehuu Vihisen tekstiä.
– Tekstissä Janne on kerroksellinen kulttuuri-ikoni, hämmästyttävä kaveri: Sibelius, sauna ja sisu – kyllä siitä oli hyvä lähteä tekemään.
– Ilkka Heiskanen on niin aito Sibelius kuin vain voi olla. Hän näyttelee tämän ihmisen kaikki puolet, hän on huikea, kehuu ohjaaja.
Tiistaina Sibelius pyrki toteuttamaan unelmansa kuumailmapallolla lentämisestä – Sibelius oli piirtänyt aiheesta kuvan kymmenvuotiaana poikana.
Unelma jäi kuitenkin odottamaan, sillä sää esti Sibeliuksen pallolennon. Sibelius, Ilkka Heiskanen, suhtautui asiaan huumorilla.
– Vieläkään ei taivaalle päästy, mutta ehkä keväällä on mahdollisuus heilahtaa taivaalle. Sen jälkeen minusta ei enää kuulla – ja nyt itse kuulen tuhat ruusua -huudahduksia ja hurraa-huutoja, että nyt vihdoinkin päästään eroon kaverista, naurahti Sibeliuksena Ilkka Heiskanen.
