Blinit, eli nuo erilaisilla täytteillä päällystetyt ohukaiset, ovat kaukana suomalaisesta perinneruoasta. Venäjältä peräisin olevien blinien suosio on kasvanut kuitenkin Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana valtavasti.
– Kävimme Helsingissä noin kymmenen vuotta sitten syömässä blinejä ja ajattelin, että eivät nämä Lappeenrannassa mene. Ensimmäiset bliniviikot kuusi vuotta sitten todistivat heti, että kyllä menevät, kertoo lappeenrantalaisen ravintola Wolkoffin omistaja Rauni Sintonen.
Ensimmäiset bliniviikot kuusi vuotta sitten todistivat heti, että kyllä menevät
Rauni Sintonen
Ravintola Wolkoffissa bliniviikot kestivät ensin noin kuusi viikkoa, mutta nyt niiden pituus on hurahtanut jo kahdeksi kuukaudeksi, koko tammi- ja helmikuulle.
Ilman pöytävarausta ei herkkuja pääse edelleenkään syömään. Blinejä ei tulla pelkästään vain nälän vuoksi syömään, vaan kyseessä on samalla sosiaalinen tapahtuma.
– Blinit ovat seurusteluruoka. Blinitarjoilun äärellä ollaan useasti monta tuntia, välillä seurustellaan, sitten taas syödään, sanoo Sintonen.
Blinien salaisuus
Sintonen uskoo, että blinien suosio johtuu osittain siitä, että ne vain sopivat suomalaisten makuaistillle. Hyvillä blineilläkin on oma salaisuutensa.
– Että ne on paistettu rapeaksi ja niissä on keskiruskea pinta. Ne eivät saa olla kuivia myöskään.
Bliniviikkoja vietetään yleensä juuri keskitalvella, tammi- ja helmikuussa - mutta miksi?
– Blinit ovat raskasta syötävää, niin sanottua talviruokaa. Kun on kylmä, niin haluaa syödä tukevampaa ruokaa, selventää Sintonen.
Itärajalla voisi ajatella, että venäläisiä näkyy myös blinipöydissä, mutta näin on Sintosen mukaan vain harvoin.
– Se on heille niin tavallista. Siellä blinejä sai alunperin jo katukeittiöissä.