Yle Tampereen nettikeskustelussa tyytyväisiä alanvaihtajia löytyy esimerkiksi rakennus- ja puutarha-alalta. Ravintola-alalla työskentelevä muistuttaa, että alaa ei tarvitse kokonaan vaihtaa, vaikka kaipaisikin vaihtelua.
Ei ammatin vaihtaminen aina ole pakkotilanne. On oikeasti hienoa kokea aivan uutta ja testata myös omia rajojaan.
Elämä kantaa kyllä
"25 vuotta saman työnantajan palveluksessa olleena oli pakko lähteä opiskelemaan uutta ammattia, kun yrityksen toiminta lopetettiin. Hienointa on ollut huomata, että kyllä se viisikymppinenkin oppii ja osaa nauttia opiskelusta." Onnellinen tuleva puutarhuri
"Minäkin vaihdoin asiakaspalvelusta, hoitoalalta, viherpuolen töihin. Työrooliin kuuluu vaikka se, että voi mennä tukka pystyssä ja p....set haalarit päällä hommiin eikä "puskista kuulu supinaa." Valkoinen takki --->haalarit
"Olen kolmannessa ammatissani. Tuli vain mitta täyteen päivittäistä asiakaspalvelua 25 vuoden jälkeen. Olen aina tykännyt tehdä jotain käsilläni. Nyt kymmenes vuosi rakennusalalla ja olen tyytyväinen. Tyydytys työstä on ihan eri luokkaa, kun työstäsi jää jälki pitkäksi aikaa." länsisuomalainen
"Opiskelin ensin kokiksi, sen jälkeen tarjoilijaksi, hovimestariksi, ravintolapäälliköksi, johtajaksi ja lopulta kouluttajaksi ja konsultiksi. Työskentelin myös ulkomailla, mikä antoi laajemman näkökulman palvelualojen moninaisista työtehtävistä." Alalla eteneminen
Työllistyminen "kypsässä iässä" ei ole helppoa
Monesta vastauksesta käy ilmi, että alanvaihto on tullut eteen useimmiten pakon sanelemana. Uutta suuntaa on alettu katsella siinä vaiheessa, kun näkymät edellisessä työssä muuttuvat synkiksi.
25 vuotta saman työnantajan palveluksessa olleena oli pakko lähteä opiskelemaan uutta ammattia, kun yrityksen toiminta lopetettiin. Hienointa on ollut huomata, että kyllä se viisikymppinenkin oppii ja osaa nauttia opiskelusta.
Onnellinen tuleva puutarhuri
"Olen vaihtanut alaa ainakin viisi kertaa, kun ennuste entisessä työssä jatkamisesta on muuttunut epävarmaksi." itäsuomalainen itärajalta
"Edellisen laman aikaan tuli eteen pakkotilanne, että alaa oli vaihdettava. Muutaman lyhytkurssin yms. jälkeen sain uraputken päästä kiinni ja sitä sitten edettiin tähän nykyiseen lamaan asti. Nyt olen taas viisikymppisenä opiskelija, pakon edessä. Ei tämän ikäistä tutkinnotonta kukaan palkkaa, jos nyt edes tutkinnollistakaan. Aika näyttää, mutta veikkaan, että suunta on pakko-opiskelijasta pakkoyrittäjäksi, jos vielä ansiotyöhön aikoo." PetteriP
Useamman vastaajan kokemus on, että keski-iässä uudelle alallle on kuitenkin vaikea työllistyä.
"Kyllähän viisikymppinenkin helposti oppii, vaan kukapa hänet palkkaa. Siinäpä kysymys. Itse ratkaisin asian muuttamalla pois Suomesta, enkä ole päivääkään katunut." Realisti
"Itselläni on kaksi ylempää yliopistotutkintoa ja voisin suorittaa kolmannenkin, jos olisi takuut, että vielä 58-vuotiaana saisi töitä. Toiveunta, joten antaa olla." Todellisuus
"Minä vaihdon luonnontieteistä yhteiskuntatieteisiin, kun omalta alaltani ei löytynyt töitä. Ei auttanut mitään. Olisin pätevä melkein mihin vaan n paitsi lääkäriksi, mutta kun ikä on edennyt puoleen väliin, on elämä eletty, ainakin työelämä." Rupean kapinalliseksi
Hoitoala ei houkuta kaikkia
Hoitoala kuuluu niihin, joissa osaajien tarpeen ennustetaan kasvavan. Moni keskusteluun osallistunut ei kuitenkaan ole valmis suosittelemaan hoitalaa muille.
Älkää nyt hyvät ihmiset ainakaan hoitoalalle vaihtako. Se ei ole nykyresursseilla enää täyspäisen hommaa.
ex-sh
"Älkää nyt hyvät ihmiset ainakaan hoitoalalle vaihtako. Se ei ole nykyresursseilla enää täyspäisen hommaa." ex-sh
"Hoitoalalta pois. Hoitotyötä ei vallitsevien talousehtojen ja käytäntöjen alaisuudessa pysty enää tekemään eettisesti tai moraalisesti." Kuten ex-sh
Keskustelijat muistuttavat kuitenkin myös, että aina vaihtaminen ei ole pakkorako.
"Ei ammatin vaihtaminen aina ole pakkotilanne. On oikeasti hienoa kokea aivan uutta ja testata myös omia rajojaan. Maailma on täynnä mielenkiintoisia työtehtäviä, eikä sitä voi tietää, mitä osaa tai ei osaa, jos ei kokeile." Elämä kantaa kyllä
"Ohjeena sanoisin asioita pohtiville, että elät ainutkertaista elämää. Sinun pitää tehdä ratkaisut nyt eikä "toisessa elämässä"." Elämän nautiskelija