Moosa Myllykankaan ja Pasi Räbinän Galleria Harmajan yhteisnäyttelyn valokuvat ovat henkilömuotokuvia, joiden lähtökohtana ovat historialliset muotokuvamaalaukset. Kati Leinosen ottamissa kuvissa on eri-ikäisiä naisia ja miehiä. Kuvat pureutuvat muun muassa ajan kulumiseen henkilön identiteetissä. Muotokuvissa henkilöillä on veistosmaisista kauluksista historiallisten muotokuvien tyyliin. Samalla kauluksella on eri henkilöille erilaisia merkityksiä.
– Lähtökohtana on ollut renessanssi- ja barokkiajan muotokuvat. Tosin kaulukset ovat hyvin erilaisia kuin siihen aikaan, Moosa Myllykangas valottaa.
Näyttely on nykytaiteen ja pukutaiteen liitto
Myllykankaan ja Räbinän yhteistyö saa voimaa kolmiulotteisuudesta. Yhdistävä tekijä molempien taiteessa on jatkuva työskentely muotojen kanssa.
– Se, mitä olen oppinut Moosalta, ovat materiaalit. Moosan ateljee oli minulle oikea aarreaitta, jossa on mieletön määrä erilaisia materiaaleja. Omassa työssäni Oulun kaupunginteatterissa työskentelen paljon kangasmateriaalien kanssa ja tähän oli ehdoton edellytys, että kankaita ei tässä näyttelyssä käytetä, Räbinä nauraa.
Moosa Myllykangas kertoo, että häneltä eri materiaaleihin tutustuminen voi viedä vuosia, ennen kuin materiaalista syntyy teos. Joskus taas idea syntyy saman tien. Pasi Räbinä sanoo, että nyt kuvissa nähtävät mallit olivat osaltaan synnyttämässä vuoropuhelua siitä, mitä materiaaleja mallit kantavat yllään. Esimerkiksi teossarjassa Animal ages hiustaiteilija Joni Pekkala on pukeutunut hiuksiin.
– Me haettiin historiallisia voimakkaita, vähän arkkityyppisiä mies- ja naishahmoja. Esimerkiksi Oulun taidemuseossa nähtävien veistosten nimet kertovat aika paljon, siellä on muun muassa Kurtisaani, Diktaattori ja Syöjätär, Räbinä pohtii.
– Taustalla on myös tarinaa ihmiselämästä ja ajasta. Kun on nuori, niin kuvittelee olevansa aina nuori, eikä vanhenekaan. Kun täyttää viisikymmentä, niin huomaa, että oma äiti täyttää yhdeksänkymmentä. Se, että kuinka rajallinen ihmisen elämä on, sanoo Myllykangas.
Parityöskentely oli mielekästä
Molemmat taiteilijat pitävät yhteistä taideprosessia jännittävänä retkenä, joka on ollut uuden oppimisen aikaa. Yleensä molemmat taiteilijat toimivat pääosin itsenäisinä taiteilijoina, joten mahdollisuus hedelmälliseen työparityöskentelyyn nousee suureen arvoon. Asioiden ja tunteiden jakaminen on hienoa.
– Hieno matka, sanoo Moosa Myllykangas.
Näyttelyn toinen osa nähdään ensi kesänä Oulun taidemuseossa.