Jos ihminen ei voi tulla museoon, museo voi tulla ihmisen luo. Tämä oli tausta-ajatuksena, kun Tampereella alettiin kehittää uutta Äänimuseota vanhustenpalveluiden käyttöön. Mediataitelija Matti Niinimäen käsissä oli syntynyt aiemmin kolme pöytäkokoista soitinta, mutta nyt haluttiin nimenomaan pieni ja helposti siirreltävä laite.
Ja siinä se nyt on. Äänimuseo on pieni, pöydälle sopiva vanerilaatikko. Vaikka se on vanhan ja arvokkaan oloinen, kauniisti petsatun kuoren sisällä on uutta tekniikkaa.
– Ajatus oli, että tämä toimii kuin gramofoni: laitetaan levy laatikolle eikä mitään nappeja tarvitse painella. Toimintavarmuus ja helppous ovat tärkeitä ominaisuuksia, kertoo Äänimuseon tekniikasta ja muotoilusta vastaava mediataiteilija Matti Niinimäki.
– Ei tämä varmaan täysin uniikki ole, mutta ei tällaista kaupallista laitetta ole olemassa.
Ääni antaa aineksia muisteluhetkiin
Äänimuseon aineisto koostuu tamperelaiskirjailijoiden tekstipätkistä, Yle Tampereen Radion jutuista ja tunnetusta tanssimusiikista. Materiaali on -50- ja -60-luvuilta. Äänimuseossa voi kuulla vaikkapa kuinka radiolähetykset alkoivat Tampereella tai otteita Anni Polvan Tiina-kirjoista tai Lauri Viidan teoksista.
– Oma suosikkini on ehdottomasti olympiasoihdun saapuminen Tampereelle vuonna 1952, sanoo tutkija Outi Penninkangas Mediamuseo Rupriikista.
Äänimuseo levyineen tulee huhtikuun alusta lähtien lainattavaksi Tampereen kaupunginkirjaston kotipalveluiden kautta. Sitä voidaan lainata muun muassa palvelutaloihin tai järjestöjen yhteisiin hetkiin.
– Äänimuseo on hyvää virikemateriaali esimerkiksi muistelutuokioihin, Penninkangas sanoo.