Biologi Vesa Hyyryläinen tarpoo upottavassa hangessa Paltamon Vaarankylän metsikössä. Hyyryläinen on tullut Kainuussa tunnetuksi sääksien suojelijana, mies on tehtaillut Kainuuseen viime vuosina kymmeniä sääksien tekopesiä. Mutta sääksiprojektin ohessa on kainuulaismetsiin syntynyt muutakin.
– Olen tehnyt Paltamon alueelle satoja linnunpönttöjä. Yksistään Kivesvaaran alueelle olen tehnyt noin 400 pönttöä eli kyllä kaiken kaikkiaan arvioisin, että pönttöjä on syntynyt noin 600 kappaletta. Aika paljon, toteaa mies itsekin ja jatkaa hangessa matkaa kohti yhtä rakentamaansa asumusta.
Hyyryläisen asuntotuotanto perustuu hänen havaitsemiinsa lajeihin.
– Liikun todella ahkerasti maastossa ja sitä mukaa, kun havaitsen lintuja, teen pönttöjä. Tuen olemassa olevaa kantaa. Esimerkiksi kolopesijät pesivät luonnon koloihin, kuten puun halkeamiin, mutta siistissä talousmetsässä niitä koloja on aika vähän. Pöntöt tulevat avuksi tähän tilanteeseen.
Hyyryläinen myös rengastaa lintuja, tarkkailee näiden pesintää ja hän rakentaa pöntöt tarkoituksen mukaisiksi, helpoiksi tarkistaa ja puhdistaa. Pönttötehtailussa on myös oltava hyvin harkitsevainen.
– Esimerkiksi pöllöjen pönttöjä ei voi laittaa kovin tiheään. Viirupöllö on istuessaan 40 senttiä korkea ja siipiväli yli metrin, lintu on iso ja niin on sen reviirikin. Ei sellaiselle linnulle voi laittaa metsälöön kuin yhden pöntön, reviiri on laaja.
Pötyä pöydässä pöntön täydeltä
Kunnon yöpakkaset toisivat hienon hankikelin, mutta viime päivien itsepintainen lauha saa miehen uppomaan lumeen. Matalalle koivun kylkeen kiinnitetty pönttö siintää kuitenkin jo parin metrin päässä. Hyyryläinen pysähtyy hetkeksi ja matkii helmipöllöä.
– Huomaatko, harakka ja viherpeippo reagoivat hetki.
Sitten Hyyryläinen matkii varpuspöllöä ja taas kuunnellaan heti vastausta.
Jos ei ole parempaa, niin sitten viimeisessä hädässä saattaa päästäinenkin mennä, se on huonon päivän eväs.
Vesa Hyyryläinen
– Urpiaiset...tiaiset...sinitiainen, hömötiainen, talitiainen. Ja tuo oli punatulkku.
Hömötiainen tulee katselemaan äänen lähdettä ja heiluttaa huolestuneena pyrstöään puolelta toiselle.
– Mitä lähempänä ollaan pesimisaikaa, sitä herkemmin linnut reagoivat saalistajien ääniin. Varpuspöllöllekin kelpaa ajoittain myyrän puutteessa pikkulinnut, Vesa Hyyryläinen selittää ja kopistelee jo lumia varpuspöllön pöntön katolta.
Hyyryläinen liikkuu tähän aikaan vuodesta paljon pöntöillään. Hän kunnostaa niitä ja tarkistelee asuttujen asumusten saalistilannetta, talvivarastoja.
– Tämän pöntön asukkaalla oli vielä marraskuussa pönttö tyhjä. Pöllö aloitti kantamaan tähän myyräsaaliita joulukuussa. Mutta nyt näyttäisi olevan pönttö täynnä tavaraa, selostaa Hyyryläinen kurkistaessaan asuntoon ja alkaa nostelemaan ulos pöllön pakasteita.
– Tässä on porukkaa. Tämä on metsäpäästäinen. Tämä punertava, pitkähäntäinen on metsämyyrä. Tämä toinen, lyhythäntäisempi on peltomyyrä. Peltomyyrä on myyränpurijoiden suosiossa, biologi kuvailee pöllöjen ateriamieltymyksiä.
Pöntön pohja on ainakin parikymmenen sentin korkuudelta vuorattuna jäätyneillä saaliilla.
Mieluummin pöllöt syövät makoisia myyriä. Mutta jos ei ole parempaa, niin sitten viimeisessä hädässä saattaa päästäinenkin mennä, se on huonon päivän eväs.
Vesa Hyyryläinen
– Metsäpäästäinen ei ole niin mieluisa eväs, koska ne erittävät myskirauhasestaan pahaa myskin makua. Mieluummin pöllöt syövät makoisia myyriä. Mutta jos ei ole parempaa, niin sitten viimeisessä hädässä saattaa päästäinenkin mennä, se on huonon päivän eväs, Vesa Hyyryläinen jatkaa naurahtaen.
Hän on vastikään inventoinut vastaavan pöllönpöntön ja sieltä löytyi pakasteita kuutta eri lajia, yli sata yksilöä. Hyyryläisen mukaan menossa on hyvä myyrävuosi.
– Tämä on varpuspöllökoiraan pesä. Koiraalle on tyypillistä saaliisvarastojen tekeminen. Usein naaras pesii jossain läheisessä tikankolossa. Jos keväällä myyräkanta romahtaisi, pariskunta pystyy ruokkimaan poikasensa lentokuntoiseksi tämän ruokavaraston turvin. Jos myyriä on, koiras saalistaa elävää ravintoa, tämä varasto on vain varmuuden vakuudeksi.