– Muistan sen vieläkin aivan selvästi. Olin ehkä noin viisivuotias poika, olimme piiloleikkiä pusikossa, Haminan alakaupungilla. Edestäni pyrähti lentoon yöperhonen. Otin sen kouriini ja kurkistin sitä sormien raosta. Sieltä näkyi keltaiset takasiivet. Elävästi muistan, että jotain kouraisi sisältä myönteisellä tavalla, kertoo biologi Vesa Hyyryläinen lapsuuden muistoaan.
Samainen perhonen, ei kuitenkaan se sama sieltä nyrkin sisältä, löytyy edelleen Hyyryläisen hyppysistä. Isomorsiusyökkönen on yksi sadoista Hyyryläisen perhoskokoelmassa, josta osa on nyt näytillä Paltamon kirjastossa.
– Tässä on ehkä noin 800 lajia suurperhosia, sekä muutama laatikko muun muassa kovakuoriaisia ja pistiäisiä. Tämä on aika kattava otos suomalaisista suurperhosista ja muutamista muista hyönteisryhmistä, Vesa Hyyryläinen ynnää itse rakentamiensa pienten lasivitriinien sisältöä.
Henkilökohtaista historiaa hyönteisten kautta
Vesa Hyyryläinen on kävelevä tietokirja. Hyönteisvitriinien sisältö avautuu aivan eri tavalla biologin kertoillessa tietämättömälle lukuisia näkyviä ja näkymättömiä yksityiskohtia ötököiden erityispiirteistä. Hyönteiskokoelmassa kulkee mukana myös Hyyryläisen oma henkilöhistoria.
Muistan sen kuin eilisen päivän. Kaverit tulivat kopistelemaan hyvin varhain aamulla oven taakse, piti lähteä retkelle Parikkalaan, pantterimittaria hakemaan.
Vesa Hyyryläinen.
– Kokoelma on lähes täysin minun itseni pyydystämä. Tässä on minun 55 vuoden harrastushistoriani. Nykyäänhän minulla on päälajina linnut, mutta tämä on se rakas harrastus, josta koko luontoinnostus lähti ja kehittyi lopulta jopa ammatiksi, Hyyryläinen kertoo.
Kunkin hyönteisen kohdalla on nähtävissä pyydystämisen päivämäärä.
– Tässä on pantterimittari, pyydystetty 2.6.1979. Muistan sen kuin eilisen päivän. Kaverit tulivat kopistelemaan hyvin varhain aamulla oven taakse, piti lähteä retkelle Parikkalaan, pantterimittaria hakemaan. Laji asuu ainoastaan Parikkalan seudulla, suppealla alueella, ja taitaa olla ainoa laji, joka elää peltopähkämä-nimisellä kasvilla.
Hyyryläinen korostaa eettisyyttä keräilyssä. Harvinaista lajia, kuten pantterimittaria, ei napata kuin kerran.
– Keräilyn kautta olen oppinut lajien biologian ja käyttäytymisen. Jokaisella hyönteisellä on tietty ravinto ja elinympäristö. Toinen elää heinäniityllä, toinen viileässä kuusikossa. Ne tarinat ja muistot maastoista, ne ovat se tärkein ja keskeisin asia keräilyssä, tietenkin.
Vesa Hyyryläinen on hyödyntänyt tietojaan monella tavalla, muun muassa aikoinaan työskennellessään peruskouluopettajana.
– Hyönteisten nimet voivat inspiroida äidinkielen näkökulmasta. Olemme oppilaiden kanssa piirtäneet ja opetelleet muoto-oppia hyönteisten avulla. Ja olen myös kasvattanut lasten kanssa perhosia.
– Tässä on tämä ruostenopsasiipi ja sen vieressä tuomen oksa, jossa pienen pieni valkoinen täplä. Se on perhosen muna. Kun koululaisten kanssa lähdimme keväthangille retkelle, opetin oppilaat bongamaan näitä munia tuomen oksista. Otimme tuomen oksia maljakkoon luokkaan, ja samalla, kun silmut alkoivat puhjeta kukkaan, munista kuoriutui pieniä toukkia ja lapset saivat seurata perhosten kehittymistä. Ne ovat hienoja muistoja itsellekin, Vesa Hyyryläinen hymyilee.
Ilmastonmuutos muokkaa koko ajan Suomen hyönteislajistoa. Siksi Vesa Hyyryläisenkin kokoelma on yhden ajanjakson kuva.
– Etelä-Suomen uusista lajeista monet puuttuvat. Ilmastonmuutos työntää uusia lajeja pohjoiseen, ensimmäisenä tulevat hyönteiset. Voi sanoa, että erilaisista eliöryhmistä hyönteiset ovat kaikkein nopeimmin ilmastonmuutokseen reagoiva ryhmä. Oletetaan, että Kainuussa kesäkuun keskilämpötila nousisi vain puoli astetta – se on jo niin paljon, että jonkun rajalajin pohjoisraja siirtyisi 50 kilometriä ylöspäin. Tätä on ollut havaittavissa viime vuosina.