Uusien termien ja nimien luomisessa mietitään liian vähän tai liian myöhään kieltä, sanoo erityisasiantuntija Ulla Tiililä Kotimaisten kielten keskuksesta Kotuksesta.
Esimerkiksi Oulussa on nykyään terveysasemien lisäksi "hyvinvointipisteitä" ja "hyvinvointikeskuksia". Hyvinvointipisteistä tai -asemista ei saa aivan samoja palveluja kuin terveysasemilta, mutta perusidea on sama.
Tiililästä nimitykset eivät ole onnistuneita.
– No ei. Ei millään tavalla.
Tiililän mukaan vanhojen tuttujen nimitysten kuten "terveyskeskus" tai "terveysasema" säilyttäminen olisi ollut perusteltua, vaikka saatavat palvelut eroaisivat osin niistä. Hänen mukaansa hyvinvointipiste tai hyvinvointikeskus eivät kerro, mistä on kyse.
– Jos ei tunne asiayhteyttä, siitä tulee mieleen, että se saattaisi olla paikka, jossa on hierontaa, kynsistudio ja kampaaja.
Haetaan viittausta hyvinvointivaltioon
Tiililä arvelee, että uusilla termeillä halutaan korostaa muutosta eli sitä, että hyvinvointipiste ei ole aivan sama kuin terveysasema. Hän sanoo, että uusi termi saattaa antaa käsityksen suuremmasta muutoksesta kuin oikeasti on kyseessä.
Tiililä pohtii, halutaanko uusilla termeillä viestiä myös hyvinvointivaltioon liittyviä teemoja.
– Myydään vielä hyvinvointivaltion ajatusta myös säästöjen maailmassa ja korostetaan, että on vielä hyvinvointipalveluita tarjolla.
Jos ei tunne asiayhteyttä, siitä tulee mieleen, että se saattaisi olla paikka, jossa on hierontaa, kynsistudio ja kampaaja.
Ulla Tiililä
Sana terveyskeskus on aiheuttanut aiemminkin päänvaivaa. Tiililä kertoo, että Helsingissä oli vielä vähän aikaa sitten viraston nimityksenä "terveyskeskus".
– Hallinnollinen yksikkö, jossa ei siis tarjottu terveyspalveluita, oli nimeltään terveyskeskus. Se oli hyvin sekaannuttavaa.
Sote voi olla lyhenne mistä vaan
Myös sote on hankala termi, koska se on lyhenne, Tiililä sanoo. Kotimaisten kielten keskus onkin vastustanut sanaa ja ehdottanut, että voitaisiin esimerkiksi sote-alueiden sijaan puhua peruspalvelualueista.
– Sote-sanat ovat hankalia, koska niistä ei käy selville, mistä sana kulloinkin on lyhenne. Se voi olla vaikka sosiaali- ja terveystoimi tai sosiaali- ja terveydenhuolto. Jää auki, mitä lyhennetään. Sillä tavalla jätetään asiaa tuntemattomat keskustelun ja tiedon ulkopuolelle, Tiililä sanoo.
Sote on myös vaikea kääntää ruotsiksi – sote-alueesta onkin käytetty myös sekakielistä termiä sote-område.
Museo = omatoimisen hyvinvoinnin palvelu
Vaikea virkakieli ei rajoitu vain sosiaali- ja terveysalalle.
Sote-sanat ovat hankalia, koska niistä ei käy selville, mistä sana kulloinkin on lyhenne.
Ulla Tiililä
Esimerkiksi Kuopion kaupungin yksiköillä on käsittämättömiä nimityksiä. "Omatoimisen hyvinvoinnin palveluilla" viitataan muun muassa museoihin ja kirjastoon. "Ohjatun hyvinvoinnin ja omaehtoisen oppimisen palvelut" taas viittaa esimerkiksi kansalaisopistoon.
Oulu ei kuitenkaan jää toiseksi hankalassa virkakielessä. Kaupunki on kertonut etsivänsä "kehittäjäasiakkaita" "hyvinvointineuvoloihin". Kehittäjäasiakkaiden tehtävänä on kertoa, miten tarjotut palvelut sujuivat.
Tiililä sanoo, että usein ongelma on siinä, että asioista ei puhuta konkreettisilla, käsin kosketeltavilla sanoilla vaan abstrakteilla käsitteillä.
Toisaalta ongelma voi olla myös toisin päin: ihmiset hämääntyvät, kun asioista puhutaan konkreettisilla termeillä, vaikka ne eivät olisi konkreettisia. Esimerkiksi Mielenterveystalo on nettipalvelu eikä talo, ja palveluseteli voi käytännössä olla viranomaispäätös.
