Oli lämmin heinäkuinen päivä vuonna 1989. Inkilän kartanon väki oli pellolla heinätöissä, kun pihaan ajoi taksi. Ulos astui Einar Niinimäki, päämajan entinen vartiosotilas, joka tahtoi nähdä vielä kerran paikan, jossa vietti talvisodan kaksi viimeistä viikkoa maaliskuussa 1940.
Todisteena Niinimäellä oli valokuva, jossa hän oli pukeutunut nilkkaan asti ulottuvaan susiturkkiin. Mies oli talvisodan aikaan 23-vuotias.
Kartanon tuolloinen emäntä Annukka Talvela muistaa vierailun yhä elävästi. Lisäksi hän tallensi harvinaisen sotaveteraanin vierailun päiväkirjaansa. Vierailun edetessä Niinimäki nimittäin kertoi Talvelalle siitä dramaattisesta hetkestä, kun tieto talvisodan päättymisestä saavutti päämajan.
"Vartiointi-ilmoitusta ei tarvitse enää tehdä, rauha on solmittu"
Maaliskuun 12. päivän ilta oli kylmä. Lunta oli paljon, ja kartanolle johtava tie oli lapioitu käsipelillä ajokuntoon. Mannerheim astui ulos pääovesta. Hän kysyi vartiosotilaalta tavalliseen tapaan kaikki muodolliset kysymykset.
"Marsalkka oli aina tullut hyvin lähelle sotilasta ja suoraselkäisenä aina katsonut suoraan silmiin kun oli ottanut vastaan vartioimisilmoituksen", lukee Talvelan päiväkirjassa. Ilmoitettavaa ei ollut, sillä kartanoa vartioivien hiihtopartioiden mukaan ympäristö oli rauhallinen.
Keskustelu oli tyypillinen, mutta Mannerheimin ulkoasu herätti Niinimäen huomion. Ylipäällikkö pukeutui aina hyvin huolitellusti, mutta nyt hänen päällystakkinsa oli vain heitetty hartioille. Yleensä se oli napitettu tiukasti kiinni.
Mannerheim lähti kävelemään kartanoon johtavaa tietä pitkin. Kun ylipäällikkö jonkin ajan kuluttua palasi, hän ilmoitti, että vartiointi-ilmoitusta ei tarvitse enää tehdä, sillä rauha on tehty.
Vartiomies Niinimäki oli tiedosta hämmästynyt, jopa järkyttynyt. Rauhaa ei osattu odottaa, vaikka tiedossa oli, että Suomen hallitus neuvottelee rauhan solmimisesta. Esikunta palasi takaisin Helsinkiin pari viikkoa myöhemmin, 27. päivä maaliskuuta.
Mannerheimille annettiin Inkilän pisin sänky
Päämajan väki oli päätynyt Inkilän kartanoon, koska vuoden 1940 ensimmäisinä kuukausina päämajakaupunki Mikkeliä pommitettiin rajusti. Tammikuun 5. päivän pommitusten jälkeen päämajan johto muutti Otavaan, mutta he joutuivat lähtemään uudelleen, kun kaksi kuukautta myöhemmin Neuvostoliitto pudotti pommin myös Otavan pelloille.
Ylipäällikkö esikuntineen siirtyi kolmeen juvalaiseen kartanoon, Inkilään, Tiettiin ja Loukioon. Mannerheim ja hänen lähimmät miehensä majoittuivat Inkilään, jonka saliin perustettiin myös päämajan hermokeskus. Kartano oli tuolloin Millerin suvun omistuksessa, mutta he lähtivät palveluskuntansa kanssa pois päämajan tieltä.
Mannerheim yöpyi salin viereisessä huoneessa. Se sijaitsi keskellä taloa, joten sitä oli helpointa vartioida. Ylipäällikön käyttöön annettiin talon pisin sänky, joka on huoneessa edelleen. Inkilästä löytyvät edelleen myös pienet kahvikupit ja snapsilasit, joista Mannerheim esikuntineen nautti juomia.