Mikkeliläiset lähtivät jääpallon Bandyliigaan yhtenä suurimmista suosikeista, mutta toisin oli käymässä. Runkosarja meni Kamppareilta penkin alle.
Joukkue hävisi joulun jälkeen kahdeksasta peräkkäisestä liigapelistä seitsemän. Edessä oli peiliin katsomisen paikka. Runkosarjan seitsemäs sija ei tyydyttänyt.
– Silloin oltiin aika syvälläkin ja sitten kun suunta saatiin kääntymään, voitettiin kuusi peliä putkeen. Eihän pelaajien taidot olleet mihinkään hävinneet, ne piti vaan löytää uudelleen. Niin kävi ja tuossa on tulos, iloitsee Kamppareiden puheenjohtaja Eero Tikanoja.
Pudotuspelit olivat Kamppareiden juhlaa. Puolivälierissä kaatui Porvoon Akilles ja välierissä Botnia Helsingistä.
"Yksi finaali ainoa oikea tapa"
Mestaruus ratkaisiin Helsingissä yhdessä ottelussa. Finaalin tuoksinassa nousi esille myös keskustelu pidemmästä ottelusarjasta jääkiekon tyyliin.
Eero Tikanojan mielestä yksi finaaliottelu on ehdottomasti oikea tapa ratkaista mestaruus. Ensi kaudelle ei ole vielä tehty suunnitelmia, mutta Tikanoja uskoo joukkueen rungon säilyvän kasassa. Myös seuran omia nuoria ajetaan edelleen joukkueeseen sisään.
Onko tulossa yhteistä kansanjuhlaa, sitä Tikanoja ei vielä tarkalleen tiedä. Suunnitelmissa on kuitenkin jollakin tapaa muistaa faneja ja kannattajia.
Erikoisuus: Yli 500 vieraskannattajaa
Raskaan kauden jälkeen Kamppareiden puheenjohtaja Eero Tikanoja on onnellinen mies. Kampparit voitti vaikean kauden jälkeen seuran toisen mestaruuden.
– Finaalipeli oli erikoinen. En ole koskaan nähnyt missään, jääpallossa tai muussakaan, että yli neljäsosa katsojista on vierasjoukkueen faneja. Meitä oli siellä yli viisisataa mikkeliläistä. Ja kun voitto tuli, eihän tämän hienompia fiiliksiä voi olla, kehaisee Tikanoja.
Katsomossa teki vähän tiukkaa ja Kamppari-fanien piti hakea yksi lisäkatsomokin käyttöön omin voimin. Siitä huolimatta kaikki eivät mahtuneet katsomoihin, vaan osa seurasi ottelua kentän reunalla.
– Kampparit vei peliä alusta lähtien, vaikka HIFK:lla oli omat paikkansa. Fanien kannatus tsemppasi joukkuetta ja sitä oli mahtava katsoa. Ihan kuin olisi ollut kotiottelussa, kertoo Tikanoja.