Savolainen irkkubändi, Band of Shysters, sai alkunsa vuonna 2006 bändin esikuvan ja puolijumalan brittiyhtye The Poguesin levyn soidessa. Aluksi bändistä piti tulla kolmen miehen trio, mutta pian homma lähti bändin solistin ja perustajan Aapo Halmeen sanoin lapasesta.
– Keksittiin nopeasti, että kasataan kunnon big band: otetaan haitarit, viulut ja pillit ja kaikki mahdolliset asiaan kuuluvat mukaan ja näin tapahtui, Halme kuvailee.
Niinpä Band of Shystersista tulikin kahdeksan hengen yhtye. Viulisti Anni Ronimus kertoo, että jo ensi hetkistä lähtien hän koki bändin kuin perheeksi.
– Tämä on sekalainen seurakunta erilaisia ihmisiä, mutta sitten kun päästään lavalle ja tekemään musiikkia, niin tämä vaan pelittää, hän hehkuttaa.
Koskettava tarina siirtolaisuudesta
Kelttiläisessä musiikissa Halmetta viehättää tarinankerronnallisuus sekä musiikki itsessään, sen melodiat ja rytmit. Bändi on saanut vaikutteita jo mainitun The Poguesin lisäksi muun muassa The Dublinersilta ja The Clancy Brothersilta.
Yksi Halmeen suosikkikappaleista on Jonesin veljesten "Kilkelly, Ireland".
– Se on hirveän ihana, koska se perustuu tosi tarinaan, kun Jonesin veljekset löysivät kotitalonsa ullakolta isoukkinsa kirjeitä, joiden pohjalta ovat kirjoittaneet kappaleen.
Punkin ohelle uusia sävyjä
Suomalainen irkkumusiikkiskene on pienehkö mutta eläväinen, kertoo Halme. Band of Shysters saattoi pitkään huoleti kehua olevansa maailman paras savolais–irlantilainen folkpunkyhtye, mutta nyt tittelistä on kilpailua.
– Seven Stout Clanin myötä on saatu huomata, että vitsi miten kiva, meillä on kollegoita. Mutta edelleen voi puhua savolais–irlantilaisesta folkpunkista, vaikka näiden liki 10 vuoden aikana punkin ohelle on löytynyt muunkinlaisia sävyjä emmekä arkaile soittaa myös kaunista musiikkia, Halme huomauttaa.
Irlantilaisillekin kelpaa
Bändin solistit Aapo Halme ja Katja Turunen kävisivät ainakin suomalaisen korviin ääntämykseltään aidoista irlantilaisista. Halme kertoo, että aksentti on opittu kuuntelemalla ja matkimalla tietysti The Poguesin Shane MacGowania mutta myös esimerkiksi irlantilaista koomikkoa Dylan Morania.
– Olen matkinut ja yrittänyt matkia aina paremmin, mutta en kovin vakavissaan tai kovin tiedostaen, että yrittäisin opetella jotakin tiettyä puhetapaa tai murretta, Halme sanoo.
Savolaisten soundi on niin uskottava, että se menee täydestä jopa irlantilaisiin. Kun Band of Shysters soitti suomalais–irlantilaisissa häissä, irlantilaisen sulhasen sukulaiset luulivat, että bändi on tilattu Irlannista saakka.
– Yksikin irlantilaismies tuli intoilemaan siitä, että you must come to Ireland ja että kyllä meillä Irlannissa bändejä on, mutta ei meillä tällaista ole. Se on isoimpia kiitoksia, mitä ollaan saatu, Anni Ronimus kertoo.