Perheneuvoja, pastori Leena Harjunpää on pitkään ollut kiinnostunut anopin ja miniän suhteesta. Perheneuvojana hän pohti, miksi rakastuneet etääntyvät toisistaan. Parisuhteessa nousee myös usein esiin se, miten käy, jos miniä ja anoppi eivät tule toimeen keskenään.
Kun Harjunpäästä tuli anoppi, häntä alkoi kiehtoa aiempaa enemmän se, miten toinen nainen sekoittaa tilannetta. Harjunpää on miettinyt, lukenut ja tutkinut sitä, mitä syntyy, kun kaksi naista rakastaa samaa miestä. Hänen mukaansa vastaus on usein: kilpailua tai vertailua.
– Onko miniä tarpeeksi hyvä pojalleni? Suhde on ladattu.
Kyse on luopumisesta ja luovuttamisesta, mutta myös vastaanottamisesta:
– Olet synnyttänyt pojan, joka on silmäteräsi. Sitten joudutkin luovuttamaan. Mutta miniä taas vastaanottaa myös anopin.
Suhde on lisäksi osin vallankäyttöä, jossa taustalla vaikuttavat molempien omat äitisuhteet. Oman lisämausteensa voi tuoda oma anoppisuhde, varsinkin jos se on ollut vaikea.
Hyvä suhde vaatii tekoja kaikilta osapuolilta
Harjunpää on pohtinut myös sitä, millainen anoppi–miniä-suhde on toimiessaan:
– Mitä suhteessa voikaan parhaimmillaan olla, jos miniä ja anoppi tukevat toisiaan ja kulkevat rinnakkain!
Tuohon pääseminen vaatii paljon: tekoja ja puhetta.
Mitä suhteessa voikaan parhaimmillaan olla, jos miniä ja anoppi tukevat toisiaan ja kulkevat rinnakkain!
Perheneuvoja Leena Harjunpää
– Pitäisi oppia puhumaan, kertomaan tunteistaan.
Lähtökohta uudelle perheelle on, että ensin pitää luopua vanhemmista. Anopin taas pitää opetella eriytymään omasta pojastaan. Ongelmia tuo usein juuri se, ettei anoppi ole ymmärtänyt eriytymisen tarvetta:
– Se ei ole enää hänen perheensä, se on hänen poikansa perhe.
Pojan tehtävä on pitää puolensa. Harjunpää sanoo olleensa perheneuvojana usein tilanteessa, jossa vaimo kysyy, miksei mies ole tehnyt äidilleen mitään. Pojan on siis osattava tehdä rajat:
– Hänen pitää näyttää, että tämä on minun perheeni. Poika on tehnyt valinnan. Ei hän ole hylännyt äitiään, vaan tämä on luonnonlaki.
Miniän rooliin kuuluu silti ymmärtää, ettei valinta katkaise perimmäistä suhdetta pojan ja äidin välillä:
Poika on tehnyt valinnan. Ei hän ole hylännyt äitiään, vaan tämä on luonnonlaki.
Perheneuvoja Leena Harjunpää
– Pojan ja äidin välillä on napanuora. Miniälläkään ei ole oikeus sitä leikata, mutta sitä ei saa myöskään kumpikaan kiristää, kuvailee Harjunpää.
Jos mikään ei auta, pelasta itsesi
Anoppi–miniä-suhde vaikuttaa isovanhemmuuteenkin. Leena Harjunpää pitää myös perhevalmennusta ensisynnyttäjille. Sielläkin on tullut monesti esiin, että asia pelottaa hieman nuoria äitejä. He pohtivat, kuinka saada tuleva mummu pysymään aisoissa.
Perheneuvojan mukaan tehtävä on pariskunnan: pitää tehdä rajat ja sopimuksia. Hän luottaa keskustelun voimaan ja siihen, että yhteisymmärrys syntyy. Jos niin ei käy, siihenkin on neuvo:
– Jos kemiat eivät yksinkertaisesti toimi, niin aiheesta kirjoittanut Tuula Vainikainen sanoo ihanasti: pelasta edes itsesi. Kaikki ihmissuhteet eivät toimi, vaan sitten ollaan tekemisissä niin vähän kuin mahdollista. Niin saadaan rauha, sanoo Leena Harjunpää.