Jokioisissa Lounais-Hämeessä torpparin tyttärenä syntynyt Vilhelmiina Riktig eli Miina Sillanpää oli esikuva aikansa naisille. Ensi vuonna Miina Sillanpään syntymästä tulee 150 vuotta.
Puuvillatehtaan 12-vuotiaana työläisenä hän hyödynsi mahdollisuutta käydä tehtaan koulua, opiskeli ahneesti ja nousi maan ensimmäiseksi naisministeriksi. Hän oli pitkään työväenliikkeen vaikuttaja, muun muassa sosiaaliministeri ja sosialidemokraattisen naisliiton puheenjohtaja.
Miina Sillanpään elämä sivuaa hämeenlinnalaisen sosiaalineuvoksen Ritva Karinsalon elämää. Hän on paitsi mukana Miina Sillanpään seuran hallituksessa myös entinen Ensi- ja turvakotien liiton toimitusjohtaja. Tuo liitto taas jatkaa Miina Sillanpään aloitteesta 1945 syntyneen Naisten suojakotien liiton toimintaa.
Koulutus oli tie vaikuttajaksi
Miina Sillanpäällä oli valtava halu oppia.
– Tarinan mukaan hän käytti kaikki vapaa-aikansa kouluun ja kirjojen lukemiseen. Hän kiinnostui politiikasta varmasti jo piiaksi Helsinkiin tultuaan. Hän havahtui piikojen huonoon asemaan, heillä ei ollut oikein mitään oikeuksia eikä selvää työ- tai vapaa-aikaa. Hän huolestui myös siitä, miten maalta tulleet nuoret tytöt joutuivat huonoon asemaan, kertoo Ritva Karinsalo.
– Sitä kautta hän kiinnostui työväenliikkeestä ja mahdollisuuksista parantaa naisten asemaa. Näihin hän lähti ajamaan parannuksia ensin kansanedustajana ja sitten ministerinä. Miina Sillanpää oli piikojen esitaistelija ja heidän esikuvansa. Hän muun muassa perusti heille Helsinkiin asuntoja, jotta heillä olisi ihmisarvoinen elämä. Hän oli mukana työväenliikkeessä ja Elannossa, joissa hän ajautui vähitellen johtaville paikoille.
Kädenjälki näkyy edelleen
– Miina Sillanpää näki miten torpantytöille käy, jos he eivät koulunkäynnin ja sivistyksen kautta, yhteen liittymällä ja toiminnan järjestäytymisen kautta lähde ajamaan omia etujaan. Huonosti voi käydä, kertoo Ritva Karinsalo.
Miinan jälkeen naiset ovat tulleet mukaan poliittiseen elämään.
– Sosiaalipuolella hän oli perustamassa ensikoteja. Miinan periaate oli, että jokainen lapsi on pelastettava elämälle, ja hän näki miten sekä aviottomat äidit että heidän lapsensa saattoivat tuohon aikaan joutua huonoille teille.
Karinsalo muistuttaa myös, miten Miina Sillanpää taisteli au-äitien häpeäleimaa vastaan.
– Hän ei hyväksynyt sitä, että kun äiti saa aviottoman lapsen, lapsi otetaan huostaan niin sanottuihin parempiin oloihin, vaan äitiä on tuettava ja äiti ja lapsi saavat yhdessä jatkaa eteenpäin. Tästä nousivat ensikodit. Äidit saivat suojapaikan, opetusta lapsenhoidossa ja alun elämälle äitinä. Ensikotiliike elää edelleenkin, niitä on nyt maassa kymmenen.
Säätiö ja seura vaalivat perintöä
Myös vanhusten asiat olivat Miina Sillanpäälle tärkeitä.
– Hän näki ikääntyvien piikojen vaikean aseman. Heillä oli vaara joutua köyhyyteen, ja Miina taisteli köyhyyttä vastaan. Hän muun muassa perusti Siuntioon lepopirtin lomapaikaksi. Sillanpään periaatteen mukaan piioilla oli oikeus lomaan ja heillä piti olla paikka minne mennä.
– Hän oli hyvin käytännönläheinen tasa-arvon ajaja. Sama tekevä käytännönläheisyys näkyy edelleen mm. Miina Sillanpään Säätiön Vilhelmiina-kodissa ja sen vanhusten palvelutoiminnassa, kertoo Ritva Karinsalo.
Miina Sillanpään seura valmistelee syntymän 150-juhlavuotta ensi vuodeksi.
– Juhlavuosi näkyy ainakin eduskunnassa ja seminaareissa, ja tulossa on teos, joka käsittelee Miina Sillanpään elämää ja arvomaailmaa. Tarkastelemme esimerkiksi miten arvot voivat toteutua nykyajan elämässä.
Miina ja nyky-Suomi?
Mitä Miina Sillanpää pohtisi elämästä nykyajan Suomessa?
– Varmasti hän olisi tyytymätön siihen, miten köyhyys on lisääntynyt ja eriarvoisuuden määrä kasvanut. Sitä hän ei katselisi suopein silmin, koska ajoi naisten oikeaa asemaa yhtenäisessä suomalaisessa yhteiskunnassa.
– Mutta hän olisi tyytyväinen siihen, miten naisia on politiikassa ja vaikuttavilla paikoilla entistä enemmän. Naisten asema on vahvistunut järjestöjen kautta. Miina Sillanpää olisi varmasti iloinen, että hänen ajamillaan asioilla on kantajia eivätkä ne jääneet unholaan, arvelee Ritva Karinsalo.