Digitaaliset pelit ovat lävistäneet tämän vuosituhannen jälkikasvun arjen totaalisesti. Tutkimusten mukaan peräti 95 prosenttia 10–19-vuotiaista lapsista ja nuorista pelaa digitaalisia pelejä vähintään kerran kuukaudessa.
Vanhemmat ovat usein asian edessä hämillään. Valtakunnallinen Pelitaito-projekti haluaa hälventää pelaamiseen liittyviä ennakkoluuloja ja myyttejä.
– Eritoten kohdennamme viestiä ihmisille, jotka eivät tiedä paljon pelaamisesta. Pelaamisessahan on paljon hyvää, projektin työntekijä, pelitaitokouluttaja Kimmo Pölkki toteaa.
Strategiapeli etenee kuin shakki
Pölkki muistuttaa, että osa peleistä voi olla hyvinkin hyödyllisiä.
– Esimerkiksi jokin Minecraft kehittää todella hyvin avaruudellista hahmottamista ja luovaa ajattelua. Muistan, että peliä on käytetty joissain kouluissa jopa opiskelun apuna, ja onhan pelikasvatus mainittu jo uudessa opetussuunnitelmassakin.
Pölkki allekirjoittaa ajatuksen, että monet strategiapelit ovat verrattavissa esimerkiksi shakkiin.
Minecraft kehittää todella hyvin avaruudellista hahmottaminen ja luovaa ajattelua
Kimmo Pölkki
– Niissä täytyy osata tulkita myös vastapuolen ratkaisuja ja suunnitella omaa toimintaansa sen mukaan. Esimerkiksi jokin StarCraft 2 on strategista ajattelua parhaimmillaan.
Monet usein kansainvälisinä joukkueina pelattavat pelit kehittävät lisäksi kielitaitoa, tiimityöskentelyä ja jopa johtamistaitoja.
– En näkisi ihmeenä, että esimerkiksi työpaikkahaastattelussa World of Warcraftin pelaaminen voisi olla tänä päivänä jo kilpailuetu, Pölkki heittää.
Peliteollisuus kasvaa ja työllistää
Kielten lisäksi pelaaminen parantaa hyvin usein pelaajan teknologista osaamista. Onpa moni intohimoinen pelaaja saanut jopa luotua uran pelimaailmassa, joko pelitapahtumien järjestäjänä, pelaajana tai vaikka pelien kehittäjänä. Peliteollisuudessa liikkuu Suomessa tänä päivänä jo satojen miljoonien eurojen rahavirrat.
Intohimoisille pelaajille pelimaailma on myös persoonallisuuden määrittelyn väline. Monille ne voivat olla myös kanava käsitellä pelottavia teemoja tai väline omien tarinoiden ja leikkien luomiseen. Toisinaan pelaaminen voi olla jopa koko perhettä yhdistävä voima.
Pelaajien keski-ikä on nykyisin 37 vuotta
Kimmo Pölkki
– Monestihan käy niin, että lapsuudessaan pelaamisen aloittanut isä tai äiti siirtää innostuksen myös lapsilleen. Täytyy muistaa, että pelaajien keski-ikä on nykyisin 37 vuotta. Mukana on todella paljon vanhempaa polvea.
Pelimaailmaan uppoutuminen ja todellisuuspako nähdään usein yksinomaan negatiivisena tekijänä, vaikka monelle pelaajalle kyseessä on enemmänkin hyvinvointia edistävä ja stressiä vähentävä toiminta.
Virtuaalinen ympäristö voi mahdollistaa ryhmään kuulumisen myös monille sellaisille, joille se tavallisesti on vaikeaa. Esimerkiksi sosiaalisilta taidoiltaan heikot, kiusatut tai syrjäseuduilla asuvat nuoret voivat saada pelien parista itselleen tärkeitä sosiaalisia kontakteja.
Aikaraja ei välttämättä toimi e-maailmassa
Pelaamisen ongelmat tunnetaan jo melko hyvin. Pelaaminen voi viedä muun muassa aikaa, yöunet ja keskittymisen, mistä voi johtua niin fyysisiä, sosiaalisia kuin psyykkisiäkin haittoja.
Pölkin mukaan ongelmapelaamisen rajaa voi olla hankala määrittää.
– Enemmän siinä kannattaa miettiä laatua kuin määrää. Jos lapsi lukee neljä tuntia päivittäin kirjaa, häntä sanotaan lukuintoiseksi lukutoukaksi. Mutta jos toinen pelaa neljä tuntia tietokonepelejä, häntä sanotaan peliriippuvaiseksi.
Puuttumista vaativia merkkejä liikapelaamisesta ovat Pölkin mukaan muun muassa uniongelmat.
Vaikkei olisi pelistä kiinnostunut, pitää olla kiinnostunut lapsesta
Kimmo Pölkki
– Jos lapsi näkee painajaisia, eikä saa nukuttua öisin miettien vain peliä, kannattaa ottaa asia puheeksi. Vaikkei olisi pelistä kiinnostunut, pitää olla kiinnostunut lapsesta, ja siitä mitä hän tekee. Eihän lasta voi jättää kotona yksin katsomaan televisiostakaan mitä tahansa, hän muistuttaa.
Keskustelun lisäksi lapsen kanssa voi sopia tietyt rajat.
– Ne täytyy olla helposti määriteltäviä, mutta aikaraja ei välttämättä ole hyvä. Voidaan sopia, että pelataan vaikka seuraavaan kenttätasoon tai seuraavaan tallennuspisteeseen saakka, Pölkki ehdottaa.
Ikärajoilla on aikuisten oikeasti merkitystä
Pelien ikärajoista käydään monessa perheessä tiukkaa keskustelua. Pölkki muistuttaa, että lapsen tai nuoren vastaanottokyky vaihtelee yksilöittäin, eikä sama sisältö sovi kaikille samanikäisillekään.
Tutkimustulokset siitä, miten esimerkiksi raakaa väkivaltaa sisältävät pelit vaikuttavat kasvuiässä oleviin, ovat vaihtelevia.
Haitallisina Pölkki pitää muun muassa peleja, joiden roolikokeilut menevät yli ymmärryksen.
Kunhan muu elämä pysyy hallussa, ei se ole niin haitallista, vaikka joskus pelaakin vähän enemmän.
Kimmo Pölkki
– Peleissä voi tehdä erilaisia identiteettikokeiluja. Ne voivat toimia positiivisina työkaluina oman itsen löytämisessä. Mutta ikäkehitykselle sopimattomat pelit voivat antaa vääriä roolimalleja. Sellaisissa esimerkiksi sukupuoliroolit ovat hyvin kapeita, ja perustuvat stereotyyppisiin mies- ja naismalleihin.
Pölkki muistuttaa, että vaikka vain viisi prosenttia kaikista peleistä on K-18-pelejä, niiden markkinointi on hyvin voimakasta.
– Se voi luoda kuvan, että näitähän pelaavat kaikki, vaikkei näin olisikaan.
Läpi yön pelaaminen silloin tällöin ei haittaa
Pölkin mukaan tarkkaa tutkimustietoa suomalaisesta tai kansainvälisestäkään ongelmapelaamisesta ei ole, mutta arvion mukaan määrä liikkuu noin viidessä prosentissa pelaajista.
– Ongelmapelaaminen on aina kokonaisvaltainen kokemus. Henkilöllä voi olla muitakin ongelmia, ja esimerkiksi tiettyyn ikään se ei mitenkään erityisemmin liity.
Pölkki on itsekin innokas digitaalisten pelien pelaaja, ja myöntää, että pelimaailma on joskus imaissut hänetkin mukaansa.
– Joskus on tullut pelattua pikkutunneille saakka, ja lanitapahtumissa tietysti vuorokaudenkin putkeen. Mutta samalla tavalla olen valvonut jossain nuorten leireilläkin, enkä sitä ole niin vaarallisena pitänyt. Kunhan muu elämä pysyy hallussa, ei se ole niin haitallista, vaikka joskus pelaakin vähän enemmän.