Elokuva-ala on ollut jo pitkään murroksessa. Digitalisoituminen ei tehnyt pienille, kotimaisille elokuvateattereille hyvää. Suomalaisten elokuvateattereiden määrä onkin jo hyvin alhainen.
Varsinkin pienissä kaupungeissa 1970- ja 80-luvuilla suositut elokuvakerhot ovat nykyisin jo suoranaisia harvinaisuuksia. Ihmiset on kyllästetty informaatiotulvalla, ja vapaa-aikana on mahdollisuuksia erilaisille harrastuksille. Televisiolle on annettu esitysoikeuksia ja klassikkosarjoja tulee jo televisiostakin.
– Elokuva on erilainen katsoa valkokankaalta, mutta aktiiviporukkaa ei ole enää ole elokuvakerhojen pyörittämiseen. Ja parinsadan euron esityskorvaukset per elokuva ovat liian kovia – siinä tarvitaan monta katsojaa, harmittelee Tampereella Cinola-elokuvateatteria pitävä yrittäjä Juha Koistinen.
Hän toimi aiemmin elokuvakerhon vetäjänä Raahessa, jossa elokuvakerho oli pakko kuopata talousvaikeuksien takia. Jotta elokuvakerho voisi toimia, rahoitus pitäisi saada turvattua niin pitkäksi aikaa, että ihmiset ehtisivät löytää elokuvakerhon.
Kerhot voisivat esittää muutakin kuin valtavirtaelokuvia
– Maailmalla tehdään paljon elokuvia, mutta tarvittaisiin sellainen taho, joka tuo Suomeen myös valtavirrasta poikkeavaa elokuvaa, Koistinen sanoo.
Elokuvakerhojen säilyminen vaatii sen, että elokuvakerhot ja levittäjät istuvat samaan pöytään. Elokuvakerhojen pitäisi saada elokuvien vuokra pienemmäksi, jotta ne voisivat toimia, Koistinen arvioi.
– Elokuvakerhossa voisi näyttää muitakin kuin elokuvayhtiöiden tekemiä elokuvia eli esimerkiksi ihmisten omaa tuotantoa, Koistinen ehdottaa.
