Välikohtaus Göteborgin Biskopsgårdenissa maaliskuun puolivälissä vaati kahden nuoren miehen hengen. Lisäksi useat haavoittuivat, kun automaattiasein varustautuneet ampujat tulittivat silmittömästi pitserian asiakkaita.
– En ensin juuri ajatellut tapahtunutta, mutta sitten oivalsin että hitto, miten lähelle tämä on tullut, sanoo alueella yli 20 vuotta asunut Mikael Gustafsson.
Vuonna 2013 leimahtaneet jengiyhteenotot ovat johtaneet koston kierteeseen.
– Ongelmat ovat suuria. Näillä alueilla on jengejä, jotka yrittävät saada valta-aseman, sanoo Thomas Fuxborg Göteborgin poliisista.
Reilun parin vuoden aikana Göteborgin alueella on sattunut toistasataa ampumavälikohtausta. Kaikki niistä eivät liity jengeihin, mutta esimerkiksi Biskopsgårdenissa ongelman koetaan jatkuvasti kasvavan.
– Jengejä tulee jatkuvasti lisää. Tilanne on paha. Ja kun olemme EU:ssa, rajat ovat auki ja tänne virtaa jatkuvasti huumeita ja sen sellaista, sanoo Mariann Andersson luodinreikien täplittämän pitserian edessä.
Jengiytyminen on muuttanut muotoaan
Jengirikollisuus on muuttanut Ruotsissa luonnettaan vuosituhannen vaihteesta lähtien. Perinteisten moottoripyöräkerhojen rinnalle ja tilalle rikostilastoihin ovat kivunneet uudenlaiset ryhmät.
– Nämä ovat vaikeammin määriteltävissä olevia ryhmiä. Verkostoja ja kaveriporukoita. On usein vaikeata saada selville, mihin ryhmittymään kukakin kuuluu, sanoo Thomas Fuxborg Göteborgin poliisista.
Ruotsin keskusrikospoliisi nimesi viime vuonna 55 aluetta, joilla viranomaiset ja paikalliset asukkaat ovat suurimmissa vaikeuksissa jengirikosten kanssa. Ongelmat ovat yleisimpiä maahanmuuttajavaltaisissa suurkaupunkilähiöissä.
Mutta jengeihin kuuluu varsin pieni vähemmistö näiden alueiden nuorista.
– Tiedämme keitä he ovat ja meidän tehtävämme on tuomita heidät rikoksistaan. Mutta ihmiset eivät usein halua todistaa tai kertoa tietojaan. He eivät halua puhua poliisillle, Thomas Fuxborg sanoo.
Göteborgissa on kaksi maailmaa
Tuoreen surmapaikan vieressä Vårväderstorgetilla sijaitsevaan kukkakauppaan saapuva nuorimies ei halua kertoa nimeään, mutta sanoo tietävänsä, miksi jengit houkuttelevat monia nuoria Biskopsgårdenissa.
– Kaikkihan haluavat rahaa asioiden ostamiseen. Rikoksiin ryhdytään, kun työpaikkoja ei ole, nuori toisen polven maahanmuuttaja sanoo.
Jengiytymiseen perehtynyt tutkija vahvistaa nuorukaisen analyysin. Sosiaalityön apulaisprofessorin Thorbjörn Forkbyn mukaan maahanmuuttajavaltaiset lähiöt on päästetty eriytymään hyvinvointi-Ruotsin ongelmasaarekkeiksi.
– Göteborg on jakaantuneimpia kaupunkeja Pohjois-Euroopassa. Tämä kehitys on ollut viime vuosina voimakasta. Se ei tietenkään riitä selitykseksi näille väkivaltaisuuksille, mutta on osatekijä taustalla, sanoo tutkija Thorbjörn Forkby.
Tutkija ottaa esimerkiksi Ruotsissa käytössä olevan vapaan kouluvalinnan. Hyväosaiset hyötyvät, kun voivat valita jälkikasvulleen hyvän koulun, mutta lähiöihin jämähtäneiden varattomien mahdollisuudet kaventuvat entisestään.
Göteborgissa on alueita, joissa oppilaat tietävät käyvänsä koulua, jossa ei menestytä. Nuoret ihmiset ilman toivoa, usein nuoret miehet, voivat nähdä jengin toisena tienä yhteenkuuluvuuteen.
Jengiongelmiin ei ole pikaratkaisuja
Olisi liioittelua puhua ruotsalaisista ghetoista, joihin ulkopuolinen ei voisi turvallisin mielin mennä, sanovat niin tutkija kuin poliisikin.
– Niin pitkällä emme ole. Tilanne ei ole samanlainen kuin paikoittain Yhdysvalloissa, sanoo Thomas Fuxborg Göteborgin poliisista.
Jengit ovat pieniä ryhmiä, jotka uhkaavat suoraan lähinnä toisiaan. Mutta jokainen välikohtaus eristää ja leimaa alueita entisestään, eikä nopeita lääkkeitä ole.
Poliisi satsaa näkyvyyteen ja viranomaisyhteistyöhön jengialueilla.
– Se on pitkäjänteistä ja vaikeaa työtä, Fuxborg toteaa.
Sosiaalityön expertti nimeää tehokkaimmaksi ensiaskeleeksi rikoksia tehneiden kiinniottamisen ja tuomitsemisen. Mutta ilmiön taustasyihin vaikuttaminen on hitaampaa.
– On painotettava sosiaalisten panostusten tärkeyttä - tarvetta kotouttamiselle ja varhaiselle ehkäisevälle työlle kouluissa ja asuinalueilla, sanoo apulaisprofessori Thornbjörn Forkby.
Biskopsgårdenlaisen, toisen polven maahanmuuttajanuoren mukaan yksi keino on ylitse muiden.
– On satsattava työpaikkoihin. Se on ainoa ratkaisu.