Kansallisoopperan kuorolaiset rötköttävät rennosti tuoleillaan ja selailevat nuottivihkojaan tai tablettitietokoneitaan. Kuorolla on alkamassa Verdin Aidan musiikkiharjoitus. Kuoromestari Marco Ozbic kertoo, mistä kohtaa harjoitus alkaa ja antaa säestäjälle merkin. Samassa harjoitussalin täyttää jykevä miesbassojen ääni. Aida on tuttu teos vuosien takaa, joten se ei vaadi suuria ponnisteluja kuorolaisilta. Siitä huolimatta kuoromestari löytää korjattavaa ja kohtauksia lauletaan uudestaan ja uudestaan.
Kansallisoopperan kuoron työpäivä on yleensä kaksiosainen. Päivisin harjoitellaan tulevia ensi-iltoja varten ja illalla noustaan lavalle.
- Esityksen valmistuminen koostuu monesta osasta. Musiikkiharjoitusten jälkeen tulevat näyttämöharjoitukset, joissa on mukana ohjaaja ja solistit. Vasta viimeisessä vaiheessa mukana on orkesterikin. Sitten itse näytökset ovat vain yhtä juhlaa, silloin nautitaan siitä työstä mitä ollaan tehty, kertoo kuorossa kahdeksan vuotta laulanut tenori Juhana Suninen.
"Tämä on unelma-ammatti"
Oopperan kuorossa on tällä hetkellä 50 laulajaa. Heistä pieni enemmistö on naisia. Kansallisoopperan kuoro on maamme ainut päätoiminen ammattikuoro, joten se on työpaikkana haluttu. Vaihtuvuus kuorossa on pientä, joten kun paikkoja silloin tällöin aukeaa, hakijoita on kymmenittäin. Lähes kaikilla kuorolaisilla on koulutus laulamiseen, mutta ainoastaan koelaulu merkitsee, kun paikkoja täytetään. Oopperan kuoro on monille unelmien täyttymys, vaikka kaksiosainen työpäivä aiheuttaa omat haasteensa.
- Kyllä voin sanoa, että tämä on unelma-ammatti. Tässä pääsee tekemään hienoja kokonaistaideoksia, ja kyllähän ooppera on musiikin kuninkuuslaji, ainakin minun mielestäni. Mutta kyllähän tämä vaatii joustamista perheeltä, nämä aikataulut ovat sellaiset. Mutta tällaista teatterialan työ on, sille ei voi mitään, toteaa Juhana Suninen.
Aidassa on paljon kuorokohtauksia, joten mukana on myös lisäkuorolaisia, joita pyydetään mukaan tarvittaessa. Desipelit nousevat harjoitussalissa, ja osa edessä istuvista naislaulajista joutuu pitelemään korviaan, kun bassot pauhaavat takaa voimalla.
- Käytämme usein kyllä korvatulppia, paljastaa sopraano Helinä Siltanen, joka on laulanut kuorossa jo parisenkymmentä vuotta.
Tšekin kielikin on lausuttava oikein
Aida lauletaan italiaksi, joka on tietenkin tuttu kieli kaikille oopperaa laulaville. Mutta usein vastaan tulee täysin vieraita kieliä, ja myös ne on osattava ääntää oikein. Tällöin apuun tulee kielivalmentaja.
- He käyvät neuvomassa ja ääntävät eteen. Ja tietenkin he korjaavat virheelliset painotukset, kertoo Helinä Siltanen.
- Kyllä sitten, kun on sellaisia harvinaisempia kieliä, kuten vaikka tšekki, niin kyllä ne opetellaan sitten ihan että "hauki on kala". Välillä on tullut sellaisia kieliä vastaan, ettei itselläkään ole minkäänlaista hajua. Mutta kyllä ne sitten kummasti sieltä luonnistuu. Tietenkin musiikki auttaa siinäkin, myöntää Suninen.
Myös meikkisudin on pysyttävä kädessä
Ennen iltanäytöksiä kuorolaisten on tultava hyvissä ajoin paikalle, sillä heidän on tehtävä itse maskinsa. Pukuhuoneessa vertaillaan huulipunia ja muistellaan minkälaiset ohjeet illan esityksen meikkiä varten on saatu. Hiuksia kuorolaisten ei sentään tarvitse itse väkertää, siihen he saavat ammattilaisten avun. Jokaiselle kuorolaiselle on tehty sopivan kokoiset roolipuvut. Useissa esityksissä vaatekerrat vaihtuvat, joten pukuhuoneissa käy välillä melkoinen vilske, kun kuorolaiset säntäävät vaihtamaan pukuja.
Kuorolaiset esiintyvät eri iltoina eri esityksissä, joten roolipuvulla on tärkeä merkitys myös oikean tunnelman löytämisessä.
- Kun roolipuvun saa puvustajilta, niin silloin näkee lopullisesti, että ahaa, mä olen nyt tällainen tyyppi. Puku ikään kuin tuo sen loppusilauksen ja varmuuden siihen, mistä tässä on kyse, kertoo Juhana Suninen.
Kuorolaisten on sisäistettävä roolinsa kunnolla, sillä lavalla heidän on osattava näytellä. Myös liikkuminen on hallittava, sillä lavarakennelmat ovat usein melko haastavia: on portaita, kaltevia pintoja ja korokkeita. Usein lavalla joutuu pistämään myös tanssiksi. Varsinainen haaste tanssin osalta on vasta edessä, kun syksyllä saa ensi-iltansa musikaali Oopperan kummitus.
- Meillä on ollut jo suuntaa antavia tanssiharjoituksia. Itse henkilökohtaisesti kyllä pidän siitä, kun lavalla saa liikkua paljon ja jopa tanssia, sanoo Helinä Siltanen.
Kuorossa laulaminen vaatii fyysistä kuntoa ja myös oopperalaulu itsessään on fyysistä. Siksi monet kuorolaiset katoavatkin kuntosalille odottaessaan seuraavaa sisään menoa lavalle.
- Kyllä tässä on hyvä pitää fysiikasta huolta. Jos keho voi hyvin, silloin äänikin voi hyvin. Kehon ja mielen täytyy olla kunnossa, toteaa Suninen.
Nürnbergin mestarilaulajien tauolla ehtii vetää kunnon treenit, sillä maratonoopperassa odotteluaikaa on useampi tunti.
Oopperan kuoro on tiivis yhteisö. Monet tuntevat toisensa jo vuosikymmenten takaa. Vaikka kaikki ovat huippulaulajia, löytyy voima juuri yhdessä tekemisestä.
- Se on hienoa, kun koko ryhmää tukee ja tsemppaa. Me olemme ikään kuin yksi iso voima. Vaikka eteen tulee vaikeitakin juttuja, niin yhdessä tsemppaamalla ne saadaan toimimaan. Se on meidän voimavara, sanoo Juhana Suninen.
Kansallisoopperan kuoro juhlii 70-vuotista taivaltaan Suurella kuorogaalalla.
Yle Teema esittää gaalan suorana lähetyksenä 23.4.