Elina Uhtakari on viittä vaille valmis sairaanhoitaja. Lähihoitajataustainen Uhtakari tietää tulevan ammatin haasteet ja kiireen, eikä alan vaihto ole käynyt mielessä. Monelle opiskelutoverille ala ei kuitenkaan ollut oikea.
– Monet ehkä vaihtavat sen takia, että tämä työ on oikeasti aika rankkaa. Se on tavallaan väärä peruste lähteä opiskelemaan vain sen takia, että tällä alalla työllistyy helposti. Tämä on loppujen lopuksi aika vaativaa. Se voi tulla monelle yllätyksenä ensimmäisen työharjoittelujakson kautta.
Se on tavallaan väärä peruste lähteä opiskelemaan vain sen takia, että tällä alalla työllistyy helposti. Tämä on loppujen lopuksi aika vaativaa.
Elina Uhtakari, sairaanhoitajaopiskelija
Noin joka neljäs alle 35-vuotias sairaanhoitaja on harkinnut ammatinvaihtoa. Varsinkin nuoret sairaanhoitajat kokevat, ettei omaa työhön voi vaikuttaa ja perehdytys on heikkoa.
– Harjoittelija lasketaan välillä työvoimaksi ja pistetään viikkaamaan liinavaatteita. Ei siinä ammattitaito kehity. Harjoitteluun pitäisi kuitenkin mennä oppimaan ja olla jatkoa koulun teoriaopetukselle, sanoo Uhtakari.
– Meille tulee viestiä, että henkilökunta ei pääse osallistumaan oman työnsä kehittämiseen. Silloin he eivät myöskään sitoudu niin hyvin siihen työhön, sanoo Sairaanhoitajaliiton kehittämisjohtaja Nina Hahtela.
Nuoria pompotellaan
Usein sairaanhoitajaa vastassa on myös huono työilmapiiri. Vastavalmistunutta hoitajaa ei nähdä samanarvoisena kollegana. Hahtela sanoo terveydenhuollon olevan monin paikoin vielä jäykkä ja hierarkkinen järjestelmä, tämän on saanut kokea myös Uhtakari.
– Sen saa aika usein kuulla, kun antaa jotain kritiikkiä tai palautetta tai tekee asiat toisella tavalla kuin muut. Tuolloin vastaukseksi saa, että kun olet noin nuori, sanoo Uhtakari.
– Totta kai hyvä perehdytys itse työhön on tärkeää, mutta tärkeintä olisi, että perehdytetään mukaan työyhteisöön. Työkavereilla on tällä alalla todella iso merkitys viihtyvyyteen, Uhtakari jatkaa.
– Kyllä siinä on vielä tehtävää, miten eri sukupolvet ja uudet työntekijät otetaan kollegoiksi. Meillä on ikävä kyllä sitä, että pompotellaan nuorempia. Heidät koetaan välillä jopa uhkanakin. Se, kuinka heitä kohdellaan tulevina kollegoina, lähtee jo opiskeluajoista, sanoo Hahtela.
Työnantajan valttina koulutuksen järjestäminen
Ammattikorkeakoulut ovat hiljattain yhtenäistäneet opetussuunnitelmiaan. Lisäksi koulut ja työharjoittelupaikat tekevät jatkossa enemmän yhteistyötä niin, että opiskelija saa kattavan ja realistisen kuvan työelämästä. Myös koulujen valintakoetta tullaan tulevaisuudessa uudistamaan.
Paineet ovat kuitenkin kovat. Alansa jättänyt sairaanhoitaja on yhteiskunnalle kymmenien tuhansien eurojen menetys. Lisäksi vuosien 2010–2030 aikana jopa puolet kuntien palveluksessa olevista sairaanhoitajista jää eläkkeelle.
– On aikamoista tuhlausta, jos ajatellaan kansantalouden näkökulmasta, että koulutamme ihmisiä ja he työolojen vuoksi hakeutuvat aivan toisille aloille, kertoo Hahtela.
Viimeisimmän sairaanhoitajien työolobarometrin mukaan lakisääteinen täydennyskoulutus ei toteudu kaikin osin, mikä on osasyynä hoitajien tyytymättömyyteen.
Tulevaisuudessa parhaimmassa asemassa ovatkin työnantajat, jotka pystyvät tarjoamaan mielekkään työpaikan ja täydennyskoulutuksia uudelle sairaanhoitajasukupolvelle.
– Tarvitsemme alalle todella paljon lisää väkeä tulevaisuudessa, ja ne paikat vetävät, jotka pystyvät vastamaan näihin kehittymistarpeisiin, jatkaa Hahtela.
Uhtakari lähtee työelämään odottavaisin mielin. Viimeisin harjoittelu toi tuoreelle ammattilaiselle myös kesätyön. Tulevaisuudessa hän haluaa nähdä paljon erilaisia työpaikkoja, eri ympäristöjä ja osastoja. Alan haasteet hän ottaa vastaan, mutta toivoo enemmän arvostusta.
– Tuntuu, että koko ajan resursseja vähennetään, hoitajille siirretään lisää töitä, mutta se ei näy palkassa tai hoitajien määrää ei lisätä. Kuormittavuus kasvaa, joka on tulevaisuudessa iso haaste. Toivon, että tätä työtä arvostettaisiin enemmän, hän toteaa.
