Helsingin vankilassa Sörkassa rikoksiaan sovittavista ei helposti löydy tyypillistä tapausta. Joukossa on duunareita, tohtoreita ja paatuneita rikollisia. Tuomiot vaihtelevat muutamasta kuukaudesta elinkautiseen.
– Vaikka ihmiset ovat erilaisia, yleistäen voi sano, että täällä asuu Suomen syrjäytynein miesjoukko, jolla on lyhin elinajan odote, sanoo vankilapsykologi Pertti Hakkarainen.
Sörkan miesten keski-ikä on yllättävän alhainen, 20–30 vuotta. Kun ikää tulee lisää, moni rauhoittuu eikä poispäästyään koskaan palaa.
– Kaksi kolmasosaa ensikertalaisista ei palaa vankilaan. Se on onnellista, Hakkarainen sanoo.
– Vankilan jälkeen on mahdollista saavuttaa hyvä elämä. Useimmille siihen riittää koti, perhe ja työ.
Sen eteen, että vapautuneet vangit eivät palaisi, tehdään töitä. Vuodesta 2006 voimassa ollut vankeuslaki edellyttää jokaisesta vangista riski- ja tarvearviota, jonka perusteella hänelle tehdään yksilöllinen rangaistusajan suunnitelma ja asetetaan tavoitteet elämänhallinnan parantamiseksi.
Tavoitteena hyvä elämä
Vankilapsykologin työajasta yli puolet on muutostyöskentelyä – loppuaika menee perinteiseen mielenterveystyöhön, muun muassa ahdistuksessa, masennuksessa ja sopeutumisvaikeuksissa auttamiseen.
Tekijä elää tekonsa kanssa koko loppuikänsä. Uskon, että oikeus toteutuu kuitenkin.
Pertti Hakkarainen
– Elämänhallinnan parantaminen voi olla totuttujen asenteiden ja toimintamallien purkamista tai impulsiivisuuden hallintaan saamista. Koska 90 prosentilla vangeista on jonkinlainen päihdeongelma, se on usein myös päihdekuntoutusta, Pertti Hakkarainen kertoo.
– Muutostyöskentely on myös sitä, että mietitään, millaista hyvä elämä olisi ja miten sen voisi vankila-ajan jälkeen saavuttaa.
Se, onnistuuko vanki saamaan elämänsä raiteilleen, riippuu motivaatiosta ja työskentelyhalusta. Kaikilla halua ei ole.
– Ketään ei voi pakottaa. Tilaisuutta tarjotaan silti aina uudelleen, Hakkarainen sanoo.
– Mitään ei kuitenkaan voi muuttaa, ellei ihminen ensin itse näe tarvetta muutokseen.
Teolla on aina seurauksensa
Viimeisten 15 vuoden aikana Pertti Hakkarainen on tehnyt paljon työtä seksuaalirikollisten kanssa. Hänen mukaansa heistä on paljon vääriä käsityksiä.
– Tässä rikoslajissa ei arjen logiikka toimi. Eivät seksuaalirikolliset ole useinkaan niin kauheita tai poikkeavia kuin me luulemme, Hakkarainen sanoo.
Vaikka yleinen luulo on toinen, hyvin harva vankilassa ollut seksuaalirikollinen uusii tekonsa. Osallistuminen seksuaalirikollisille räätälöityyn kuntouttavaan STOP-ohjelmaan pienentää uusintariskiä entisestään.
Vaikka vankilassa tehtävä muutostyö on hidasta, vankilapsykologi ei toivo pidempiä vankeustuomioita.
Yhteiskuntamme on turvallisempi meille kaikille, kun meillä ei ole isoa vankipopulaatiota ja suurta joukkoa vankilan kautta syrjäytettyjä.
Pertti Hakkarainen
– On toiveajattelua, että nostamalla raiskaajien tuomioita raiskaukset vähenevät, Hakkarainen sanoo.
– Ymmärrän kyllä, jos raiskattu tai lapsensa rattijuopon uhrina menettänyt kokee, että lievä tuomio on väärin ja loukkaa hänen oikeudentajuaan. Tietysti rikoksesta pitää rangaista! Mutta uhrina tulee harvoin ajatelleeksi, että teolla on muitakin seurauksia.
Vankilaan joutuminen voi leimata, viedä ammatin, maineen ja perheen. Kun työtä on vaikea löytää, vankilasta vapautuvalle se voi olla mahdotonta.
– Tekijä elää tekonsa kanssa koko loppuikänsä. Uskon, että oikeus toteutuu kuitenkin, Hakkarainen sanoo.
"Kriminaalipolitiikka on hyvällä tolalla"
Parikymmentä vuotta vankilatyötä tehneen psykologin mukaan suomalainen kriminaalipolitiikka on erittäin hyvällä tolalla.
– Suomalainen tapa jakaa muita rangaistuksia ennen ehdotonta tuomiota on hyvä. Kyllä ihmiset ottavat opikseen myös sakosta, yhdyskuntapalvelusta ja ehdollisesta tuomiosta.
– Yhteiskuntamme on turvallisempi meille kaikille, kun meillä ei ole isoa vankipopulaatiota ja suurta joukkoa vankilan kautta syrjäytettyjä.
Pertti Hakkarainen on mukana A2 Tuomio-illassa Yle TV2:lla tiistaina 28. huhtikuuta kello 21.
A2-illan käsikirjoittamiseen voi osallistua osoitteessayle.fi/a2ilta.
