– Siihen aikaan nykyinen Namibia oli Saksan siirtomaa. Saksan luterilaiset olivat yrittäneet tehdä käännytystyötä Ambomaalla, joka oli siihen aikaan hyvin syrjäinen kolkka. Epäonnistuttuaan he antoivat suomalaisille mahdollisuuden lähetystyöhön. Kun Suomea rakennettiin kansakunnaksi, ajateltiin, että olisi hienoa, jos Suomellakin olisi oma siirtomaa, sanoo Mäkinen
Kilpailu käännyttämisessä oli kova. Luterilaiset, katolilaiset ja anglikaanit kamppailivat keskenään siitä, kuka käännyttää eniten pakanoita kristinuskoon.
– Suomalaiset luterilaiset olivat erityisen allergisia sille, että muut kirkkokunnat pyrkivät heidän alueelleen. He olivat tiukkapipoisia käännytystyössä muihin verrattuina ja vaativat täydellistä elämänmuutosta. Paikallista kulttuuria ei pidetty säilyttämisen arvoisena, ja ambomaalaisiin suhtauduttiin kuin aikuinen lapsiin, sanoo Mäkinen.
Kielitaitoisina suomalaiset lähetyssaarnaajat olivat siirtomaaisännille arvokkaita. He olivat viestinviejiä saksalaisten ja paikallisten kuninkaiden välillä. Näin he epäsuorasti tukivat siirtomaahallintoa.
Romaanin väkevä tunnelma vei meidät keskelle Ambomaan lähetyskentän ankaria oloja ja ristiriitoja. Mäkinen on kirjoittanut tarinansa rikosromaaniksi, jonka kautta hän pohtii miten totuus muuttuu valheeksi. Teos kysyy myös, kenellä on oikeus päättää, mikä on toiselle hyvää.
Lauri Mäkinen on helsinkiläinen yhteiskuntasuhdekonsultti ja on työskennellyt kansainvälisessä tupakkayhtiössä sekä Suomen Moskovan suurlähetystössä.