Ihminen on halkaissut atomin, opetellut vaihtamaan sydämen ja käynyt kuussa, mutta kukaan ei tunnu voivan mitään lehtokotiloille, jotka jatkavat puutarhojen valtaamista.
Ilman luonnollista vihollista lehtokotilot tuntuvat olevan hillitsemätön luonnonvoima, jota kukaan ei pysty hallitsemaan. Lehtokotilot heräävät, kun lumi sulaa pois ja päälle saadaan vesisateita. Kun lämpötila on nollan yläpuolella muutaman viikon, ne nousevat esiin.
– Näin kevään ensimmäisen kotilon tänään ja ajattelin, että voi ei, sieltä ne taas tulevat, parahtaa puutarha-alan ammattilainen, Lahden puutarhaseuran puheenjohtaja Heli Kiander.
– Tämä talvi on ollut kovin erilainen eri puolilla Suomea. Länsirannikolla tilanne on erilainen kuin esimerkiksi idässä, pohjoisesta puhumattakaan. Vielä ei voida sanoa lehtokotiloiden tilaa koko Suomen osalta, sanoo Luonnontieteellisen keskusmuseon eläkkeellä oleva intendentti Ilmari Valovirta.
Heti herättyään lehtokotilot ovat nälkäisiä ja liikkuvat paljon.
– Niitä näkyy paljon, sillä kaikki kynnelle kykenevät etsivät ruokaa. Sen jälkeen alkavat lemmen touhut. Parin kolmen viikon päästä munitaan, ja silloin ne ovatkin piiloissaan, sanoo Valovirta.
Myrkyilläkin on rajansa
Lehtokotilo on ekspertti lisääntymään. Se tekee kesässä parhaimmillaan kolme munaryhmää, joissa on useampi kymmenen munaa kerralla. Päämuninta tapahtuu kuitenkin syksyllä.
– Joka ikinen aikuinen yksilö, joka saadaan keväällä tapettua, tarkoittaa 100–200 nuorta kotiloa vähemmän syksyllä, muistuttaa Valovirta.
Lehtokotiloiden torjuntaan on toki kehitetty oma torjunta-aineensa, mutta tavallista kuluttajaa saattaa kauhistuttaa hinta. Ainetta pitäisi levittää uudestaan jokaisen sateen jälkeen, eli kattava torjunta käy kukkarolle.
Hyvä tapa saada kaikki mukaan on järjestää esimerkiksi talkoot, joissa käydään läpi kaikki asuinalueen pihat.
Heli Kiander
Moni kuluttaja on keksinyt, että rautasulfaatti, jota käytetään mm. keittomaalin valmistamiseen ja puun harmaannuttamiseen, ajaa saman asian. Asiantuntija suhtautuu rautasulfaattiin varauksella.
– Se ajaa toki saman asian, mutta kasvien kanssa pitää olla varovainen. Rautasulfaattia ei esimerkiksi saisi joutua kasvien lehdille, kun taas Ferramolia voi levitellä suht' huolettomasti ja rautasulfaattiakin saa olla lisäämässä aina sateen jälkeen, muistuttaa Kiander.
Valovirta suosittaa tekemään kotiloille suojan vaikkapa kosteista laudoista.
– Jokin sellainen suoja, joka houkuttelee niitä kosteudella, minkä alle ne voivat mennä. Sieltä ne sitten löytää ja ne on helppo lapioida vaikkapa ämpäriin. Sitten voi heittää vaikkapa kiehuvaa vettä päälle.
Kaikkien pitää osallistua keruuseen
Puutarhojen riesaksi esimerkiksi Kuopiossa, Lahdessa ja Savonlinnassa muodostunut kanta on tullut ulkomailta tuotujen kasvien mukana.
– Lehtokotiloita on esiintynyt Suomen rannikolla jo jääkaudella, mutta sisämaan massapopulaatiot ovat eri kantaa. Ne ovat tulleet ulkomailta, vahvistaa intendentti Ilmari Valovirta.
Lehtokotiloiden kerääminen on edelleen hyvä keino torjua niiden leviämistä, mutta silloin esimerkiksi omakotitaloalueilla vaaditaan yhteishenkeä.
– Kotiloiden keräämisen teho kärsii siitä, jos kaikki alueella asuvat eivät hoidakaan omaa osuuttaan. Hyvä tapa saada kaikki mukaan on järjestää esimerkiksi talkoot, joissa käydään läpi kaikki asuinalueen pihat, opastaa Kiander.
Kerättyjen kotiloiden hävittäminen on sitten vielä oma ongelmansa. Kaikki keinot ovat sallittuja kotiloiden tappamisessa.
Joka ikinen aikuinen yksilö, joka saadaan keväällä tapettua, tarkoittaa 100-200 nuorta kotiloa vähemmän syksyllä.
Ilmari Valovirta
– Hävitän itse keräämäni kotilot upottamalla ne etikkaliuokseen, jolloin ne kuolevat välittömästä. Etikka on lisäksi sen verran edullista, että se ei tule kovin kalliiksi, kertoo Kiander.
Luonnolliset viholliset puuttuvat
Moni on ihmetellyt sitä, että kotilolta puuttuvat luonnolliset viholliset, jotka hillitsisivät kantaa.
– Onhan näitä sentään joitain, kuten siili ja sammakot, joita pitäisi olla todella paljon, jotta ne hävittäisivät kotilot. Jotkin linnut, esimerkiksi varis ja naakka saattavat myös syödä kotiloita, mutta eivät nekään jaksa kaikkia syödä, huokaisee Kiander.
Ihminen voisi olla yksi kotilon vihollisista, mutta tuskinpa kukaan haluaa pelkkiä kotiloita syödä.
– Niitä pitäisi syödä todella paljon, eikä kotiloa voi ihan noin vain pannulle laittaa, vaan ne täytyy ensin pistää pariksi viikoksi jauhokuurille ja siinäkin on oma hommansa, muistuttaa Kiander.
_Korjattu 29.4.2015 kello 13:05. Tarkennettu rannikolla ja sisämaassa elävien lehtokotilokantojen alkuperää. _
