Hansalaivat kuljettivat keskiajalla Itämerellä lastia pareittain tai kolmen laivan letkassa merirosvojen pelossa. Sotilaat puolustivat laivojen matkustajia, miehistöä ja lastia, jos rosvot hyökkäsivät. Moni laiva pirstoutui myrskysäällä Suomen rannikon kareihin.
Näin kävi myös Hanneke Vromen kipparoimalle hansalaivalle.
Hanneke Vromen 40 metrin mittainen holkki oli iso laiva, sillä tavallisesti koggilaivat olivat tuolloin 15-20 metrisiä. Holkki oli ensimmäisiä vanhoja purjelaivoja, joissa peräsin oli oikeassa paikassa.
Laiva upposi haaksirikossa vuoden 1468 marraskuussa läntisellä Suomenlahdella Jussarön lähelle.
– Laiva oli matkalla Traven kaupungista eli nykyisestä Travemündestä Revaliin, nykyiseen Tallinnaan ja purjehti samaa reittiä kuin Estonia, kertoo sukeltaja Rauno Koivusaari.
Merirosvot vaanivat kauppa-aluksia
Itämerellä purjehtiminen oli keskiajalla vaarallista. Yhden kauppalaivan kimpussa saattoi olla monta merirosvoalusta. Laivat purjehtivat yhdessä, jotta ne saivat turvaa toisistaan. Vaaraa kasvatti Tanskan sota Ruotsia vastaan. Gotlanti kuului tuolloin Tanskalle.
– Lyypekistä oli vaarallista purjehtia pohjoiseen ja siksi Hanneke Vromen matkaa siirrettiin myöhäiseen syksyyn. Kapteeni toivoi, että tanskalaiset ja merirosvot olisivat jo vetäytyneet talviteloilleen, Koivusaari sanoo.
Matka lähti Travesta kohti Tukholman edustaa, josta kaksi laivaa jatkoi Tukholmaan ja kolmas Suomenlahdelle kohti Raaseporia. Sieltä kyytiin nousi Raaseporin linnanherran vaimo Kaarina poikansa ja henkivartijoidensa kanssa, sillä ritari Lars Axelsson Tottin vaimoa ei haluttu vähempiarvoisella laivalla kuljettaa.
Myrsky upotti laivan
– Laiva oli jo päässyt Tallinnan porteille, kun myrsky yltyi. Se painoi laivat Suomen rannikolle. Hanneke Vromen holkki kaatui ja upposi nopeasti. Laivassa matkusti useita Travemündestä Tallinnaan muuttavia rikkaita porvareita.
Koivusaarella on kopio kuusisivuisesta lastilistasta.
– Aikalaiskirjoitukset kertovat 10 000 kultaguldenista ja muista kadonneista kultaesineistä.
Laivan mukana hukkui eri lähteiden mukaan 180–240 ihmistä. Rauno Koivusaari arvelee, että matkustajia oli 180, laivaväkeä 40–60 ja loput olivat laivaa puolustaneita sotilaita.
Haaksirikossa hukkui myös Raaseporin linnanherran puoliso Katarina Viffert. Hän oli saanut nimensä Karjaan todennäköisen suojeluspyhimyksen pyhän Katarina Aleksandrialaisen mukaan.
– Väitetään myös, että kirkkojen katoista roikkuvia votiivilaivoja alettiin rakentaa Suomessa ja Ruotsissa muistuttamaan ihmisiä tästä haaksirikosta.
Näin hylky löytyi
Laivan epäiltiin uponneen Hiittisten edustalle, mutta hylky löytyi noin sadan kilometrin päästä sieltä.
– Keräsin laivan niukkoja arkistotietoja ja piti miettiä pitkään, mitä ne tiedonjyväset tarkoittavat. Arkistot kertoivat kahdenlaista tietoa hylyn uppoamispaikan etäisyydestä. Toinen oli 10 ja toinen 14 mailia Tallinnasta pohjoiseen.
Etäisyydet ovat hylkyjen löytämisessä haaste.
– Vrow Marian löytämisessä oli ihan sama juttu.
Koivusaaren selvittämät mailimitat osoittivat yhteen ainoaan kohtaan. Hän alkoi tutkia asiaa ja selvisi, että laiva ajoi itämyrskyssä karille, hajosi tuhansiksi palasiksi ja katosi silmänräpäyksessä. Kukaan ei selvinnyt hengissä.
– Näiden tietojen perusteella päättelin, mistä sitä kannattaisi lähteä hakemaan. Paikalta löytyi vuonna 2000 köli, joka viittasi suoraan tähän alukseen, sanoo Koivusaari.
Tuolloin häneltä loppui aika kesken, sillä hän asui Etelä-Amerikassa ja ajoittain muualla ulkomailla.
– Nyt kaverit painostivat jatkamaan etsintää ja runsas vuosi sitten lähdin jäitten lähdön jälkeen uudelleen jatkamaan tätä tutkimusta. Viimeiset sukellukset teimme marras-joulukuussa.
10–22 metrin syvyydessä
Hanneke Vromen holkki lepää Suomenlahden pohjassa 10-22 metrin syvyydessä. Hylyn löysi sukeltajaryhmä, johon kuuluu Koivusaaren lisäksi toinen suomalainen sukeltaja, yksi chileläinen ja ruotsalainen sukeltajaryhmä.
Tunnistamatonta lautaromua on levinnyt pohjassa kolmen tai neljän kilometrin kokoiselle alueelle. Koivusaari on tunnistanut hylystä jo keskiaikaisen limisaumaisen laivanrakennustekniikan.
Paikalta on löytynyt myös hansa-aikainen ankkuri sekä yksi kultaesine. Hylyn tunnistuksesta puuttuvat enää akateemiset tutkimukset.
Museovirasto kiinnostui
Hylystä ovat kiinnostuneet Museoviraston meriarkeologinen yksikkö ja Helsingin yliopisto.
– Myös saksalaiset ovat ilmoittaneet, että tämä kiinnostaa heitä todella paljon, sanoo Koivusaari.
Mies lähtee kesäkuussa tutkijoiden kanssa nostamaan hylystä sopivan puukappaleen, josta otetaan dendrokronologinen näyte. Sen perusteella löytö voidaan ajoittaa.
– Toivon, että hylyn kaivaukset voitaisiin aloittaa vuoden kuluttua keväällä.
Hylky kuuluu Koivusaaren mukaan Suomen valtiolle.
Muokattu 8.5. klo 12.11
"Haaksirikossa hukkui myös Raaseporin linnanherran puoliso Kaarina. Hänen muistokseen rakennettiin Karjaalle Kaarinan kirkko."
Korjattu muotoon :
Haaksirikossa hukkui myös Raaseporin linnanherran puoliso Katarina Viffert. Hän oli saanut nimensä Karjaan todennäköisen suojeluspyhimyksen pyhän Katarina Aleksandrialaisen mukaan.