Yle Turun Radion Toriparkki-ohjelmassa keskusteltiin hautaustoimistojen hinnoittelusta ja kuolemasta ylipäätään. Ohjelman vieras pastori Kari Kanala kertoi kaksi jälkikäteen hymyilyttävää juttua, johon oli aluksi vaikea suhtautua.
Kanala kertoo, että nykymaailmassa jopa hautajaisissa soitetaan hyvinkin erilaista musiikkia, erityisesti jos vainaja on elinaikanaan sellaista toivonut. Viimeisellä matkalla on kuultu esimerkiksi The Queenin Show Must Go On ja muita ikivihreitä lauluja. Tällaista tapahtuu etenkin maailmalla.
Kanala on toiminut ulkomailla pappina muun muassa Lontoossa ja Hampurissa merimieskirkoissa. Opettavainen kokemus Kanalalle oli se, kun hän ei tiennyt, mitä toinen pappi oli sopinut musiikiksi omaisten kanssa.
Arkkua lähdettiin kantamaan, ja kuulin The Final Countdown -kappaleen.
Kari Kanala
– Arkkua lähdettiin kantamaan, ja kuulin The Final Countdown -kappaleen. Tämän jälkeen olen opetellut yhden asian: itkettää tai naurattaa, minä en tee mitään.
Kanala jatkaa, että The Final Countdown -laulu itse asiassa sopii hautajaisiin omalla tavallaan.
– Siinä lauletaan ”We're leaving together” – lähdemme yhdessä, Kanala toteaa.
Peruuttamaton moka
Kari Kanalan toinen tarina on sellainen, jonka aikana hänen teki mieli vajota maan alle.
– Menimme ulkomailla hautaustoimistoon vainajan siskon ja kolmen tyttären kanssa. Pertti (nimi muutettu) oli vainaja ja vain lähisuku oli paikalla. He ottivat kuvia ja viestivät Suomeen hautajaisista.
Kanala kertoo, että saattoväki lähti autolla kohti krematoriota, jossa oli samalla siunaustoimitus. Niin kuin useasti Lontoossa käy, oli ruuhkaa ja he olivat myöhässä.
– Paikan päällä suntio tuli nopeasti tuomaan albaa päälle ja hän kysyi, että onko musiikkia? Annoin CD:n ja hän näytti, että tässä on kaksi nappia: ylemmästä tulee musiikkia ja paina tuosta alemmasta, kun olet valmis.
Kanala kertoo, että saattoväen kanssa sovittiin valokuvien ottamisesta vasta sen jälkeen, kun siunaus on tehty.
Kuolinpäivä on syntymäpäivä uuteen elämään. Elämä jatkuu.
Kari Kanala
– Mutta kyllähän sen tietää, mitä tarkoittaa papille, että on valmista. Se on, kun on sanottu Herran siunaus, Kanala kertoo häpeillen.
Herran siunauksen jälkeen Kanala painaa alempaa nappia ja arkku alkaa mennä alaspäin.
– Yritin sormea pois napilta ja se arkku menee vain alas. Yritän painaa nappia ja en tiedä mitä voin tehdä. Suntiota ei näy missään. Hautaustoimiston kaveri oli siinä vieressä. Huusin, että ”help, what can I do”? Hän sanoi: ”You can do nothing”.
Kanala kertoo, että tämä mies juoksee lopulta omaisten luo ja kehottaa saattoväkeä heittämään kukat nopeasti arkun mukaan.
Loppu hyvin
Onneksi papin suuri virhe päättyi hyvin.
– Me keskustelimme paluumatkalla ja menimme kahville omaisten kanssa. Sisko sanoi: ”Pertti lähti niin kuin tulikin. Yllättäen".
Pastori Kari Kanala päättää tarinansa pohtimalla kuolemaa teologisesta näkökulmasta
– Kuolinpäivä on syntymäpäivä uuteen elämään. Elämä jatkuu.