Camilla Vuorenmaa on iloinen ja otettu. Suomen Taideakatemian palkinto osui juuri sellaiseen kohtaan taiteilijan elämää, kuin se on tarkoitettukin. Kolmekymppinen Vuorenmaa elää kiihkeintä tekemisen ja luomisen kautta.
– Tämä on palkinto työskentelystä, siitä, mitä olen tähän mennessä saavuttanut. Samalla se on apu siihen, mitä tulevaisuudessa on mahdollista tehdä.
Ainoa tapa oppia hyväksi kuvataiteilijaksi on tehdä jotain erehdyksen kautta ja sitten tehdä se uudestaan paremmin.
Camilla Vuorenmaa
Vuorenmaa on saavuttanut jo kansainvälistäkin mainetta. Työhuoneella odottaa joukko teoksia pakattuna Manchesterissa pidettävää ryhmänäyttelyä varten. Viime vuonna taiteilijalla oli yksityisnäyttely Charlottenborgin taidehallissa Kööpenhaminassa. Näyttely oli palkinto kansainvälisessä Spring exhibition -taidekilpailussa.
Työhuoneelta kuuluu naputusta ja raaputusta
Vuorenmaa maalaa mäntylevylle. Levyn pinnan hän kaivertaa komiulotteiseksi, käsityönä naputtelemalla. Kolmiulotteisuus maalauksissa innosti Vuorenmaata jo taidekouluaikoina. Puulevy löytyi materiaaliksi, kun taiteilija sai ensimmäisen pidemmän apurahansa ja rohkaistui kokeilemaan. Menetelmä on hidas ja työläs.
– On se tullu vähän helpommaksi nyt, kun olen oppinut paremmaksi. Enää en tee vaikeimman kautta. Pystyn jo ennakoimaan ja kuvittelemaan, miltä minkäkinlainen työstöjälki näyttää.
Haluan kuvata sellaisia tunteita, joita on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Camilla Vuorenmaa
– Toisaalta, mielestäni ainoa tapa oppia hyväksi kuvataiteilijaksi, on tehdä jotain erehdyksen kautta ja sitten tehdä se uudestaan paremmin, Vuorenmaa tuumii.
Väreinä Vuorenmaa käyttää läpikuultavia, pääasiassa vesiliukoisia värejä, joiden alta puun syyt saavat näkyä.
– Onhan se hengittävä luonon materiaali. Puu tuoksuukin hyvältä, Vuorenmaa sanoo.
Muotokuvia ihmisyydestä
Manchesterin näyttelyyn on lähdössä teos, joka kuvaa vanhan teatamentin tarinaa Judithista ja Holoferneestä. Useimmissa Vuorenmaan töissä esiintyy ihminen. Muotokuvista ei välttämättä voi puhua, sillä usein teokset eivät esitä ketään.
– Nämä ovat eräänlaisia muotokuvia ihmisyydestä. Se on jotain sellasta mitä yritän näillä kuvata.
– Haluan kuvata tunteita, joita on aina ollut ja tulee aina olemaan meillä ihmisillä, Vuorenmaa tuumaa.
Tuleva näyttely innostaa
Moni taiteilija hätkähtää kuullessaan Taideakatemian palkintoon liittyvästä yksityisnäyttelystä. Upea tilaisuus tietää myös runsaasti töitä. Vuorenmaata ei hirvitä.
– Olen innoissani! Sinne saa tehdä myös suurikokoisia teoksia ja seinämaalauksia, joita haluan tehdä, mutta pääsen harvemmin toteuttamaan.
Nämä ovat eräänlaisia muotokuvia ihmisyydestä.
Camilla Vuorenmaa
Palkinto tuntuu sitäkin makeammalta, koska siitä kisasi kaksi muuta taiteilijaa, joista molempia Vuorenmaa kunnioittaa ja arvostaa. He ovat valokuvaaja Sanna Kannisto ja taidemaalari Janne Räisänen.
Suomen Taideakatemian Säätiön myöntämästä palkinnosta päätti raati, johon kuuluivat Taideakatemian puheenjohtaja, taidemaalari Antti Linnovaara, EMMAn museonjohtaja Pilvi Kalhama, Hankenin rehtori Eva Liljeblom ja Lapin yliopiston rehtori Mauri Ylä-Kotola. Lisäksi raadin työskentelyyn osallistui taiteen keräilijänä tunnettu johtaja Kyösti Kakkonen. Kakkonen on yhtiönsä kautta tukenut Taideakatemiaa merkittävällä rahalahjoituksella.
