Kymmenessä vuodessa homoseksuaalisuuden laissaan kieltävien valtioiden määrä on vähentynyt 92:sta valtiosta 76:een, raportoi seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajava järjestö ILGA. Tällä hetkellä maailman valtioista 117:ssa homoseksuaalisuutta ei luokitella rikokseksi.
Seksuaalivähemmistöjen oikeuksissa on kuitenkin nähty myös takaiskuja, viime aikoina erityisesti Afrikassa.
Ankarimmat lakipykälät ovat jyrkkää islamin tulkintaa noudattavissa maissa.
Kuolemantuomio samaa sukupuolta olevien sukupuolisuhteesta on lakikirjoissa kahdeksassa YK:n jäsenmaassa mutta vain viidessä se on käytössä: Iranissa, Mauritaniassa, Saudi-Arabiassa, Sudanissa ja Jemenissä.
Pakistanissa, Afganistanissa ja Qatarissa kuolemantuomio on kirjattu lakiin, mutta sitä ei tiettävästi käytetä.
Afrikassa lait ovat jopa kiristyneet
Viime vuosina jyrkin takaisku seksuaalivähemmistöjen oikeuksissa on nähty Afrikassa. Siirtomaavallan perua useissa Afrikan maissa on lainsäädännössä homoseksuaalisuuden vastaisia pykäliä.
Näitä on harvemmin toteutettu käytännössä, mutta monissa maissa vallanpitäjien asenteet ovat viime vuosina koventuneet.
Esimerkiksi Tšadissa ja Nigeriassa on hyväksyttiin viime vuoden aikana lait, joissa homoseksuaalisista suhteista rangaistaan raskailla vankeustuomioilla.
Tammikuussa 2014 Nigerian silloinen presidentti Goodluck Jonathan hyväksyi lain, joka kieltää homoliitot, samaa sukupuolta olevien rakkaussuhteet ja jäsenyyden homojen oikeuksia ajavissa ryhmissä.
Samaa sukupuolta olevien avioliitosta tai siviililiitosta rangaistaisiin jopa 14 vuoden vankeustuomiolla ja 10 vuoden tuomiolla niitä, joiden katsotaan edistäneen homoseksuaalisuutta.
Ugandassa jyrkkä homoseksuaalisuuden vastainen laki kaatui perustuslakituomioistuimessa elokuussa. Kumoamisen peruste oli lakitekninen, ja vireillä on uusi, yhtälailla jyrkkä lakihanke.
Lait heijastavat kovia asenteita
Afrikassa jyrkkien lakien taustalla voi olla politikointi: vallanpitäjät pyrkivät populistisesti hyödyntämään homojen vastaisia asenteita, jotka ovat vaikuttavat levinneen melko laajalle väestön keskuuteen.
Pew Research Centerin vuonna 2013 tekemä mielipidekysely paljasti monien afrikkalaisten varsin kielteisen suhtautumisen homoseksuaalisuuteen.
Esimerkiksi Nigeriassa peräti 98 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että yhteiskunnan ei pitäisi hyväksyä homoseksuaalisuutta.
Senegalissa, Ghanassa ja Ugandassa vastaava luku oli 96 prosenttia, Keniassa 90 prosenttia ja Etelä-Afrikassakin 60 prosenttia.
Viimeaikaisen lakien tiukentamisen taustalla on nähty myös Yhdysvaltain kristilliseen oikeistoon kytkeytyvien järjestöjen harjoittama aktiivinen mielipidevaikuttaminen Afrikassa. Yhdysvaltain liberaalien ja konservatiivien käymät kulttuurisodat ovat tavallaan levinneet Afrikkaan.
Homoseksuaalisuuden rikollistaminen puolestaan lietsoo väkivaltaa. Esimerkiksi Nigeriassa uusi laki näyttää kannustaneen väkivaltaisiin hyökkäyksiin homoja vastaan. Asenteita koventava lainsäädäntö myös vaikeuttaa Aidsin vastaista työtä.
Lait ovat usein siirtomaavallan perua
Homoseksuaalisuus halutaan esittää ”epäafrikkalaisena” ja homojen oikeuksien ajajia syytetään ”sosiaalisesta imperialismista”.
Useissa Afrikan valtioissa homoseksuaalisuuden vastaiset lait ovat kuitenkin brittiläisen siirtomaavallan perua.
Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin selvityksen mukaan yli puolet homoseksuaaliset seksisuhteet kieltävistä laeista maailmalla on jäänteitä brittiläisen siirtomaavallan ajalta.
Vuonna 1860 Britannia esitteli siirtomaahansa Intiaan rikoslain, jonka pykälässä 377 säädettiin sukupuoliyhdyntä samaa sukupuolta olevan kanssa rangaistavaksi aina elinikäiseen vankeuteen asti.
Tämän pykälän eri versiot levisivät brittiläisen imperiumin eri alueille, ja monissa entisissä siirtomaissa lainsäädäntö on edelleen voimassa.
Toisaalta kuva ei ole yhtenäisen synkkä koko Afrikassa. Samaa sukupuolta olevien suhteet ovat laillisia useimmissa ranskankielisen Afrikan maissa.
Etelä-Afrikassa apartheid-hallinnon jälkeinen perustuslaki kieltää seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän. Etelä-Afrikka laillisti samaa sukupuolta olevien avioliitot vuonna 2006, viidentenä maana maailmassa.
Homopropagandaa vastustetaan Venäjällä ja Liettuassa
Uusia kehityskulkuja homoseksuaalisuudesta käytävässä poliittisessa kamppailussa ovat olleet niin sanotut homopropagandalait.
Venäjä ja Liettua ovat kansainvälispoliittisesti vastakkaisissa leireissä mutta maita yhdistää lainsäädäntö, joka kieltää homoseksuaalisuuden propagoimisen alaikäisille.
Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan laki johtaa seksuaalivähemmistöjen syrjintään.
Edellä mainitussa Pew-tutkimuslaitoksen kyselyssä vuodelta 2013 peräti 74 prosenttia venäläisistä katsoi, että yhteiskunnan ei pitäisi hyväksyä homoseksuaalisuutta.
Monissa entisissä itäblokin maissa asenteisiin vaikuttaa vielä neuvostoaikojen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen.
Kun bolševikit nousivat Venäjällä valtaan 1917, he kumosivat tsaarinaikaisen homoseksuaalisuuden kieltävän lain, mutta stalinistisen taantumuksen aallossa vuonna 1933 homoseksuaalisuus kriminalisoitiin uudelleen.
Neuvostoliiton suhtautuminen homoseksuaalisuuteen oli siis ristiriidassa sen kanssa, että Yhdysvalloissa kylmän sodan kommunistivainoista tunnettu senaattori Joseph McCarthy rinnasti kommunismin ja homoseksuaalisuuden uhkina amerikkalaiselle elämäntavalle.
Homoseksuaaliset suhteet kieltäviä lakeja alettiin kumota 90-luvulla, kun Neuvostoliitto kaatui – esimerkiksi Ukrainassa 1991, Virossa ja Latviassa 1992, Venäjällä ja Liettuassa 1993, Valko-Venäjällä 1994.