Keiteleellä syntynyt Hannu Lukin vietti lapsuutensa levottomassa lähiössä. Poliisin poika viihtyi paremmin sisätiloissa, jossa hän yhdessä ulkomaalaistaustaisen ystävänsä Dankwan Petrin kanssa uppoutui piirtämisen ja maalaamisen maailmaan. Pojat saivat tuntea erilaisuutensa kiusaamisena ja intohimo taiteeseen aiheutti hämmennystä myös kotona.
– Kuvataide on laji, mihin vanhemmat eivät yleensä pakota. Vanhemmat kauhistelivat kovasti, että mitähän tästä miehestä tulee kun se on niin kiinnostunut kuvataiteesta.
Pohjois-Pohjanmaan rahaston kulttuuripalkinto
Maalarina tuottelias Lukin pitää vuosittain muutaman näyttelyn. Näyttelyitä on ollut niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Hannu Lukin on myös opettanut taidemaalaamista Limingan taidekoulussa vuodesta 1991, eikä hän ole huomannut suuria muutoksia asenteissa kuvataidetta kohtaan. Tällä hetkellä Lukin on huolissaan alan koulujen vähentämisestä.
– On kysytty, että montako taiteilijaa Suomeen tarvitaan? Osmo Rauhala on sanonut hyvin, että tarjonta lisää kysyntää.
Nyt Hannu Lukinille on myönnetty Pohjois-Pohjanmaan rahaston kulttuuripalkinto, 10 000 euroa. Mies kokee, että tunnustuksilla ja kehuilla on suuri merkitys työintoon ja työidentiteettiin.
Sattuman oikusta Lukinin uusi yhteisnäyttely entisen oppilaansa Toni Iskulehdon kanssa avautui samalla viikolla Vilho Lampi –museossa Limingassa kun palkinto ojennetaan.
– Tonin kanssa ollaan paljon työskennelty yhdessä, mutta ensimmäistä kertaa ollaan samassa näyttelyssä.
Lampi, Liminka ja Lukin
Tyylillisesti Lukinin töissä on nähty sukulaisuutta Limingassa aikoinaan vaikuttaneelle taiteilijalle Vilho Lammelle. Etenkin Lammen varhaisissa töissä moni näkee mielellään samoja ekspressionistisia piirteitä kuin Lukinin maalauksissa. Lukinille tyypillisiä ovat suuret maalaukset, joiden kirkkaat värit suurin siveltimenvedoin voi tulkita myös suuriksi tunteiksi.
– Kun yöllä pystytin näyttelyä Lampi -museoon, niin mietin että yrittääköhän se Vilho sanoa jotain. Jos minä jotain sanoisin Vilholle, niin sen, että Limingassa on nyt toistasataa taiteilijaa. Ennen Lampi oli yksin. Jos hän tietäisi miten paljon taidetta Limingassa tehdään, niin luulenpa että hän olisi melko tyytyväinen.
Lukin työskentelee paljon ulkona ja ulkomailla
Hannu Lukin maalaa paljon maailmalla. Yhdentoista vuoden ajan Espanja on ollut yksi hänen vakituisista paikoistaan. Hän on kiertänyt maalaamassa muun muassa myös Intiassa, Kiinassa ja Ranskassa.
Nyt avautuneessa Limingan yhteisnäyttelyssä Lukin tuo esille niin henkilökuvia kuin maisemiakin. Henkilökuvissa on ihmisiä Espanjasta, mutta myös paikallisia hahmoja on kankaalle ikuistettuna.
Kehittyminen ei välttämättä ole oikea sana kuvaamaan luovan taiteilijan löytöretkiä kuvataiteen parissa.
– Taiteessa voi kehittyä alas, ylös ja sivulle. Taantua ja parantua, ikä ja kokemus, ne eivät ole mikään kriteeri.
Hannu Lukin työskentelee mielellään ulkona. Ulkona työskentely on hänen mielestään vapauttavaa luonnossa olemista. Tekemisen uusissa ympäristöissä hän kokee eksoottiseksi. Jos joitain Lukinin töitä katsoo tarkasti, siellä voi maalin seassa nähdä hyttysiä ja pieniä elukoita.
– Esimerkiksi Espanjassa kannan pohjat vuorille ja teen teoksen aina paikan päällä. Vaikka se työ ei täysin onnistuisikaan, niin se retki, matka ja yritys on palkitsevaa.
Ihmisiin tutustuminen kruunaa kaiken
Töissään Lukin ei liiku syvällisissä mielikuvitusmaailmoissa. Esimerkiksi ihmiskuvien tekeminen on enemmänkin tutustumista henkilöihin, vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan. Taiteilija suostuttelee maalauksiensa mallit usein kadulta ja joskus kieltäytymiset voivat olla tylyjäkin, mutta usein käy myös päin vaston. Maalaustilanne voi olla täynnä jännitteitä, mutta maalausten hahmot ovat aina olleet läsnä maalaustilanteessa.
– Tarvitsen konkreettisen hahmon mukaan työskentelyyn. Tavallaan se on voitettu se kilpailu kun olen saanut ihmisen siihen kankaalle ja meistä on tullut kavereita. Muotokuvan tekemisessä se on mielenkiintoisinta.
Hannu Lukinin maalaukset ja Toni Iskulehdon veistokset ovat esillä Vilho Lampi –museossa Limingassa heinäkuun viidenteen päivään saakka.