Tämän kevään aikana on saanut tottua hyvään pöhinään Pertti Kurikan Nimipäivien ympärillä. Näin on nytkin. Hämeenlinnan vankilan ympärillä parveilee toimittajia, kuvaajia, vankilan väkeä ja tietysti bändi. Portti avataan, ja kolme vankia saapuu paikalle taluttaen uutuuttaan kiiltävää polkupyörää.
Toni Välitalon ilme on yksinkertaisen onnellinen ja hymy leveä. Ja mitäpä olisi luovutustilaisuus ilman bändin muita poikia.
– Kyllä se vetoaa tämmöisiin vähän kovempiinkiin äijiin, jos toinen pyytää varastettua pyörää takaisin. Jannen aloitteesta mukaan lähti kolmisenkymmentä vankia ja uusi pyörä saatiin kokoon aika helpostikin, sanovat Nils, Tino ja Jesse Hämeenlinnan vankilasta.
– Ei me olla koskaan aiemmin tehty mitään tällaista, mutta tästä tuli ihan hyvä fiilis. Pertti Kurikan bändillä on hyvät sanoitukset ja sisältö pelkkää asiaa. Kyllä siinä kuuluu, että laitoksen asukki ymmärtää toista. Ei ole meitä kohtaan mitään ennakkoluuloja ja se on ihan kivaa välillä.
– Ehkä tässä on vähän sellaista, että tämä oli vähän kaikille iso anteeksipyyntö. Kyllä mekin jotain kadutaan eikä aina kaikesta ylpeitä olla, pohtivat miehet ehkä itsekin hieman yllättyneinä siitä, mitkä pyöräkeräyksen vaikutukset ovat olleet.
Hämeenlinnan vankilan pihalla oli ilmassa jotain aseistariisuvaa. Tehtyjä ei saa tekemättömäksi, mutta jostain hyvästä voi aloittaa. Vaikka polkupyörästä.
