Marita Liulia on koonnut Heinolan taidemuseon 1800-luvun alun miljööseen kokonaisuuden, joka koostuu Jumalattaren paluu -videoteoksesta, maalauksista ja valokuvista.
Muotokuvien valokuvausta on edeltänyt pitkä prosessi ja tutkimustyö.
Inspiraatiota taiteilija haki muun muassa muoto- ja valokuvauksen historiasta. Kuvia pitää Liulian mukaan katsoa läheltä.
– Minua on aina kiinnostanut mittakaava ja se, miten ihmistä on kuvattu.
Valokuvat, joista lähes kaikki on otettu saman, mustan pöydän ääressä, syntyivät vuorovaikutuksessa.
– Kysyin kuvattavalta, mikä on ollut elämäsi käännekohta. Ja sitten keskusteltiin. Jotkut tiesivät vastauksen heti, toiset halusivat pohtia pitempään.
"Maalatessani en ajattele mitään"
Suurikokoiset, kultaiset maalaukset ovat vastapainoa paljon pohjatyötä vaativille videoille ja valokuville.
– Niiden tekoprosessi on päinvastainen. Pyrin meditaation ja tanssin avulla siihen, että maalatessani en ajattele mitään. Se on tosi vaikeaa.
Pääväri esillä olevissa maalauksissa on kulta. Tänä keväänä syntyneissä teoksissa on mukana myös vihreää ja hopeaa.
Käytän esimerkiksi laavaa, metalleja, liimaa ja pigmenttejä.
Marita Liulia
– Vuodenajat vaikuttavat. Maalaan niiden mukaan ja useimmiten käsin sellaisilla aineilla, joissa ei ole myrkkyä. Käytän esimerkiksi laavaa, metalleja, liimaa ja pigmenttejä.
Maisemat isolla käsialalla
Taiteilija kertoo maalaavansa ”isolla käsialalla”.
– Useimmat maalaukseni eivät mahdu tähän tilaan. Maalaukset ovat maisemia, videot kertovat tarinoita ja valokuvat ovat muotokuvia ihmisistä. Kuvaan mielelläni nuoria ihmisiä ja taiteilijoita – ihmisiä, jotka kertovat tarinoita kehollaan.
Liulia arvelee, että kiinnostus liikkeeseen ja tanssiin kumpuaa omista kokemuksista.
– Olen ollut lapsena tulipalossa ja sairastuin sen jälkimainingeissa nivelreumaan. Sairaus oli minun elämäni käännekohta, energian- ja inspiraation lähde. Tajuan ajan ja oman kehoni rajallisuuden. Siksi minulla on kiire toteuttaa unelmiani.
Taiteilija elää kultakautta – ja liike jatkuu
Heinolan taidemuseon 1800-luvun alun miljööstä taiteilija sai mieluisan ympäristön teoksilleen.
– Valkoinen tila on harvoin kiinnostava. Maalaan ja lavastan tilan, johon tuon töitäni. Täällä oli väriä jo valmiiksi, eikä paljon tarvinnut tehdä.
Myös se, että näyttelytilassa on ajan kerrostumia, miellyttää Liuliaa.
Taide on lahja, jonka haluan antaa katsojille.
Marita Liulia
Näyttely lähtee Heinolasta kiertämään muualle Suomeen – ja laajenee matkan aikana.
Prosessin sysäys oli Liulian mukaan Golden Silence/Kultainen hiljaisuus -näyttelysarja Yhdysvalloissa.
– Se kasvaa, kasvaa ja kasvaa aina vuoteen 2018 asti, taiteilija kertoo tulevasta.
Jo 30 vuotta taiteilijana toiminut Marita Liulia aikoo nimetä sarjan Kultakaudeksi.
– Tämä on minun elämäni kultakausi. Elän taiteilijana sellaista elämänvaihetta, että tiedän osaavani jotakin, olen kiinnostunut elämästä ja rakastan ihmisiä. Taide on lahja, jonka haluan antaa katsojille.