Työmarkkinaneuvotteluissa päätetään tärkeistä asioista, palkoista ja muista työehdoista, mutta miksi ne silti tuovat mieleen parin kymmenen vuoden takaisen Julmahuvi-sketsisarjan, jossa uupunut työmarkkinatoimittaja päivystää viikkokaupalla neuvottelupaikan oven takana? Samaan aikaan neuvotteluosapuolet kinaavat hilloviinereistä.
Nyt neuvoteltavasta työllisyys- ja kasvusopimuksestakin on väännetty jo viikkoja. Sopimisen luulisi olevan yksinkertaista, sillä nyt neuvottelijoina ovat vain työntekijät ja työnantajat ja sopuun pitää päästä pelkästä palkasta.
Takavuosien tulopoliittisiin kokonaisratkaisuihin, tupoihin, saattoi kuulua paljon niin sanottuja tekstikysymyksiä eli niissä ratkaistiin talouteen, tulojakoon tai sosiaalipolitiikkaan liittyviä asioita.
"Pilli ei puhalla, ennen kuin pannussa on painetta"
Lukuisia neuvotteluja päivystänyt Kari Klemm eläköityi pari vuotta sitten Ylen työmarkkinatoimittajan paikalta. Hänen mielestään yöneuvotteluissa on kyse perinteestä.
– Niin kauan kuin meikäläinen muistaa, asiat rutistetaan viime hetkellä, Klemm sanoo.
Toisaalta neuvoteltavat asiat ovat usein monimutkaisia ja erilaisten mallien vaikutusten laskemiseen menee aikaa.
Klemm muistelee työnantajapuolen legendaarista työmarkkinajohtajaa Tapani Kahria.
– Pilli ei puhalla, ennen kuin pannussa on painetta, Klemm siteeraa.
– Kun on sovittu, milloin neuvotteluista pitää syntyä tulos, paine kasvaa, kun ajankohta lähestyy, Klemm sanoo.
Maratonneuvottelut vaativat henkistä ja fyysistä kanttia
– Minä en usko, että kukaan myöntää, että kyse olisi väsytystaktiikasta, mutta on selvää, että henkistä kanttiahan valvominen vaatii, Klemm arvioi yöneuvotteluja.
Klemm tuntee kollegiaalista myötätuntoa fiktiiviseen työmarkkinatoimittajaan Lasse Ernamoon muinaisessa Studio Julmahuvissa.
– Ernamo päivysti kahdeksan viikkoa valtakunnankonttorin edustalla, eikä se ole mitenkään tyhjästä nyhjäistyä.
Klemm muistaa vartioineensa pisimmillään 17 tuntia neuvotteluhuoneen oven takana.
Ilman kokemusta ja sinnikkyyttä neuvottelupöytään ei ole asiaa.
– Eräässä työriidassa neuvottelijoiden molemmat osapuolet olivat niin tottumattomia, että tulivat valvomisesta täysin uupuneina ulos neuvotteluhuoneesta. Päivystävät toimittajat olivat huomattavasti pirteämpiä kuin uuvahtaneet neuvottelijat. En muista, vaikuttiko se lopputulokseen, mutta työriita taisikin lopulta mennä valtakunnansovittelijalle, Klemm muistelee.
Nukutaanko öisissä neuvotteluissa?
Maratonneuvottelijaksi kehitytään vähitellen.
– Yöistunnot aloitetaan pienemmässä piirissä ja siitä kohotaan ylemmäksi, Klemm sanoo.
Käynnissä olevia työllisyys- ja kasvusopimusneuvotteluja on käyty välillä puhelimitse. Välillä on ollut koolla suurempi neuvotteluryhmä, välillä vain työmarkkinajohtajat.
Mitä maratonneuvottelujen oven takana oikeastaan tapahtuu, se on jäänyt työmarkkinatoimittaja Kari Klemmillekin salaisuudeksi.
– Mitä ne siellä ovien takana teki? Varmasti joku kävi välillä nukkumassa, mutta kyllä siellä valmistelevat työryhmät tekivät koko ajan töitä, Klemm sanoo.
– Menneinä vuosikymmeninä joku saattoi ottaa vähän häppääkin, mutta alkoholi ei ole enää aikoihin ollut mukana, Klemm vakuuttaa.