Upea, runsas kasvusto peittää kivitalon koko pihan Fresnon kaupungin pohjoisella omakotialueella. Näkymä on tyystin erilainen verrattuna naapureiden nurmimattoihin, joista osa on ruskeaksi paahtuneita.
Talon omistaja, joka ei halunnut haastateltavaksi nimellään, on palkittu luovasta ratkaisustaan. Hän on noudattanut kaupungin neuvoa veden säästöstä.
Kaupungin nettisivuilla on paljon neuvoja ja kuvia siitä, mitkä kasvit sopivat kuivaan pihaan ja näyttävät silti hyvinhoidetuilta. Piikkikaktus ei todellakaan ole kuivan pihan ainoa kasvi.
– Viime aikoina suosioon noussut synteettinen keinonurmi on kyseenalainen vaihtoehto. Sitä ei tarvitse tietenkään kastella ja se kestää jopa parikymmentä vuotta. Ongelma on, että synteettinen nurmi kerää kuumuutta ja nostaa asuntojen sisälämpötilaa. Siksi emme sitä suosittele, Fresnon kaupungin vesipoliisi Tou Moua perustelee.
Talon omistaja kertoo ovenraosta, että naapurit ihmettelivät hänen piharatkaisuaan. Aluksi hänelle sanottiin, että kaktukset ja kiveykset eivät kuulu amerikkalaiseen pihaan. Tasainen nurmikko oli omakotitaloasujien unelma.
– Nyttemmin meitä kiitellään kauniista ja rehevästä pihasta. Jos olisimme aikanaan laitattaneet tippakastelun tontille, olisimme luultavasti pitäneet nurmikon. Nyt ei kaduta, sillä säästämme valtavasti vesilaskussa eikä pihaa tarvitse koko ajan huoltaa, omistaja sanoo.
Keinonurmi jyrää
Fresnonkin kaupungissa on useita liikkeitä, jotka myyvät keinonurmia ja niiden hoitotuotteita. Nettisivuilla tarjonta on kasvaa koko ajan. Kuvernöörin määräys 25 prosentin vedensäästöstä on pannut nurmikonhoitoon tuskastuneet tontinomistajat liikkeelle.
– Kauppa käy aivan uskomattomalla vauhdilla. Kalifornialaiset rakastavat vihreää nurmea. Meillä on tarjota vaihtoehtoja, hehkuttaa liikkeenhoitaja Ben Bergquam liikkeessään Fresnon lentokentän lähistöllä.
Liike avattiin vuodenvaihteessa. Sen tarjonta on melkoinen: 25 erilaista nurmikkomallia. Valittavana on nurmea kovaan kulutukseen, autopaikan alle, talojen etu- ja takapihoille, lemmikkieläinten leikkitantereeksi. Liuta malleja on valittaviksi vain esteettisin perustein.
– Asiakkaat haluavat eri värisävyjä ja tietysti eri paksuisia ja eri pituisia nurmikkoja, esittelee liikkeenhoitaja Ben Bergquam.
Kymmenen vuotta sitten vihreä muovimatto näytti tökeröltä väärennökseltä, joka tuntui jalan alla kynnysmatolta.
– Sitä levitettiin asuntovaunun eteen tai köyhille asuinalueille. Nykyisin synteettistä nurmea on vaikea erottaa luonnonnurmesta. Laatu on noussut niin paljon. Kaikki sosiaaliluokat, myös hyvin varakkaat, hankkivat sitä, koska ihmiset ymmärtävät vedensäästön tarpeellisuuden.
Ben Bergquamin myyntipuheessa ei kuitenkaan kuulu Fresnon kaupungin kielteinen kanta laajoihin keinonurmialueisiin niiden lämpötilaa nostavan vaikutuksen takia.
Hankinta ei myöskään ole aivan halpa. Sadan neliön keskihintainen nurmimatto pohjatöineen ja asennuksineen maksaa runsaat 7 000 euroa. Osissa Kaliforniaa maksetaan kuitenkin korvauksia talouksille, jotka vaihtavat luonnonnurmen synteettiseen nurmeen.
Ilman lunta ei tule vettä
Kalifornian makea vesi on tullut valtaosin Sierra Nevadan vuorilta osavaltion keski- ja itäosasta. Sulaessaan lumipeite on valunut Sacramento- ja San Joaquin -jokiin. Lunta ja vettä on riittänyt niin, että pohjavedet ovat pursunneet ja varasto-altaat täyttyneet. Näin ei ole enää.
Talvet ovat muuttuneet leudoiksi, ja lumisateet jääneet olemattomiksi. Viime talvi oli katastrofaalinen. Perinteinen lumen mittausaika on huhtikuun ensimmäisenä päivänä. Silloin mittauspaikoilla olisi pitänyt olla lähes parimetriset kinokset, mutta mittaajat kävelivät ruskealla maalla.
Kuvernööri Jerry Brown yritti viime vuonna saada kalifornialaiset säästämään vettä vapaaehtoisesti, mutta tulosta ei syntynyt. Tänä keväänä hän määräsi 25 prosentin pakkosäästön.
Nyt kaupungeissa säästetään kaikin keinoin: nurmea saa kastella vain tiettyinä aikoina viikossa, ei koskaan kuumimpaan päiväsaikaan. Autojen pesu on sallittu, mutta lotraaminen on kielletty. Pitkät suihkut ovat pannassa.
Uima-altaisiin on laitettava suojat veden haihtumisen estämiseksi. Asukkaat saavat päättää, mitä keinoa käyttävät, kunhan vesimittarien lukemat laskevat.
Sakot veden tuhlauksesta vaihtelevat muutamasta kympistä tuhansiin dollareihin. Jos sakko ei tehoa, voidaan vesilinja jopa sulkea. Ongelmana tosin on, ettei vesimittareitakaan ole vielä joka taloudessa.
Asiantuntijoiden mukaan kalifornialaisen elämäntavan on muututtava pysyvästi.
Maatalous kuluttaa paljon vettä
Kalifornia on Yhdysvaltain ruoka-aitta, vaikka viljely ja karjankasvatus onnistuvat vain kastelun avulla. Karjatilat ovat tuhansien eläinten yksiköitä.
Ilmasto on kuin Välimerellä. Leudot talvet ja pitkä kesäkausi, luovat ihanteelliset olot suurviljelmille. Kaliforniassa viljellään kaikkea: rypäleitä, kasviksia, tomaatteja ja hedelmiä sekä lähes kaikki maailman mantelit.
Mantelista on tullut vertauskuva maatalouden vedenkäytön arvostelijoille. Yhden mantelin kasvatus vie gallonan eli noin 3,8 litraa vettä, ja mantelipuuta on kasteltava jatkuvasti. Mitä järkeä siis on tuottaa niitä yhdellä maailman kuivimmista alueista?
– Kasvatamme sitä, millä on kysyntää. Mantelien kulutus kasvaa koko ajan. Se on terveysruokaa, ja sitä voi käyttää moniin tarkoituksiin. Amerikkalaiset ja koko maailma tarvitsevat syötävää, puuskahtaa tuhannen hehtaarin suurtilan omistaja Shawn Coburn.
– On totta, että yksi manteli tarvitsee lähes neljä litraa vettä. Ihmiset eivät kuitenkaan tiedä, että mantelista voi käyttää kaiken. Kuoriosa ja pehmeä sisus käytetään karjan ravinnoksi, siinä on valtavasti proteiinia. Kalifornian manteleilla korvataan 80 000 hehtaaria maissipeltoja, Coburn luettelee.
Hänen tiluksillaan on omia pumppausasemia. Ilman pohjavettä tila olisi tuhoon tuomittu. Monille naapureille niin on jo käynyt. Silmänkantamattomiin yltävien vihreiden kasvimaiden vieressä näkee rutikuivia, tyhjiksi jätettyjä peltoja.
Epätoivoista vedenetsintää
Kaivonporausyrityksen omistavan Steve Arthurin tilauskirja on täynnä vuodeksi eteenpäin, ja hän kertoo, että ihmiset yrittävät saada poraajan paikalle tarjoamalla jopa kaksinkertaista maksua.
– Tämä on kallista työtä. 250 metrin syvyyteen tehtävän kaivon poraus maksaa 200 000 dollaria, siihen päälle tulevat laitteistot ja asennuskulut. Suurtiloilla voi olla 10–15 kaivoa, ja syvimmät kaivot ovat 600-metrisiä, Arthur kertoo.
Arthurilla on seitsemän porauskalustoa ja työmiehet rajan takaa Latinalaisesta Amerikasta. Hän sanoo suoraan, että perusamerikkalainen ei tällaista työtä ota vastaan eikä osaa ja jaksa tehdä sitä.
Mantelinviljelijätkin joutuivat taipumaan rajoituksiin
Viljelijät ja vesipiirien yksityiset etujärjestöt vakuuttivat vielä kesäkuun alussa, että maatalouden perinteisiin vedenkäyttöoikeuksiin ei pystytä ikinä puuttumaan. Samalla viikolla kuvernööri Jerry Brown ilmoitti ottaneensa oikeuksia pois yli sadalta maanviljelijältä.
Maatalouden osuus Kalifornian vedenkulutuksesta on arvostelijoiden mukaan 80 prosenttia, viljelijät itse sanovat sen olevan 40–50 prosenttia.
Suuri osa vedestä valuu suoraan mereen, koska veden varastointialueita ei ole riittävästi, puolustautuvat viljelijät.
