Kun Helsingissävuonna 1975 pidettiin suurvaltojen välisen liennytyksen aloittanut Etykin huippukokous, en ollut vielä syntynyt. Kekkosen kuollessa olin 3-vuotias ja Neuvostoliiton hajotessa kävin kolmatta luokkaa.
Minua kosketti, kun Ultra Bra lauloi ydinsotaa pelkäävästä lapsesta, mutta se ei ollut oma kokemukseni. Idän ja lännen täysimittainen vastakkainasettelu – kylmä sota – on minulle tuttu vain muiden kertomana.
Olen pitänyt Venäjää aina omanlaisena valtiona, johon ei voi suhtautua samalla tavalla kuin muihin naapurimaihin. Minkäänlaista uhkaa en ole Venäjän suunnasta kuitenkaan kokenut. Niin kauan kuin olen tiennyt maailmassa olevan sotilasliittoja, niitä on käytännössä ollut vain yksi.
Asevarustelu on korvannut avoimuuden
Koko nuoruuteni ajan Suomessa peräänkuulutettiin uutta, historian painolastista vapaata Venäjä-asiantuntijoiden sukupolvea. Rautaesiripun murtumisen jälkeen kaikki olivat samalla puolella, ja Venäjään tuli suhtautua avoimesti.
Nyt ajat ovat toiset. Venäjä panostaa ennennäkemättömällä tavalla asearsenaaliinsa, ja suunnitelmista uusien sotajoukkojen ja asejärjestelmien sijoittamisesta Eurooppaan uutisoidaan viikoittain. Asevarustelu on korvannut avoimuuden.
Lännen ja idän suhteiden kiristyessä Suomi etsii taas paikkaansa epävakaan naapurinsa vieressä. Presidentti Niinistö pyrkii hakemaan liikkumatilaa Suomelle ja yrittää parhaansa mukaan ymmärtää Venäjää samalla, kun lähes kaikki muut länsijohtajat näyttävät jo luovuttaneen.
Kun Niinistö vieraili viime viikolla Moskovassa, pääsin kysymään presidentti Putinilta tämän viestiä asevarustelun kiihtymisestä huolestuneille suomalaisille.
Vastaus oli tyly: Suomen turvallisuuden paras tae on sen liittoutumattomuus. Jos Venäjän rajalla olevasta maasta tulee jonkinlainen uhka, niin Venäjän asevoimien on reagoitava.
Vastauksensa lopussa Putin hymyili ja nyökkäsi minulle itsevarmasti päätään. Vieressä seisovan Niinistön ilme oli tuskainen.
Enää vaatimus liennytyksestä ei ole historiaa
Eurooppa on palaamassa vuosikymmenten takaiseen aikaan, jolloin Neuvostoliitto ja sen uhka sanelivat maanosan suunnan. Suomikaan ei voi enää välttyä Venäjän avoimelta painostukselta.
Minulle – nuorelle Venäjä-asiantuntijalle – neljäkymmentä vuotta sitten pidetyn Etykin huippukokouksen kuuluisa ”Helsingin henki” on ollut aina osa mennyttä maailmaa. Enää vaatimus liennytyksestä ei ole historiaa, vaan mitä todellisinta nykypäivää.
Siksi toivoisin ”Helsingin hengen” olevan myös osa lähitulevaisuuttamme.