LAUANTAIVIERAS. Pyöräily on kuin vaimo, ja jalkapallo on rakastajatar.
Näin kuvailee kirjailija Jukka Pakkanen, joka intohimoina ovat kilpapyöräily ja jalkapalloilu.
Kun olin noin 13-vuotias, kaverini pyysi minua HJK:n junnujen treeneihin. Mietin asiaa viisi sekuntia ja sanoin, että en lähde, koska en ole tarpeeksi hyvä.
Jukka Pakkanen
Pakkanen pelasi jalkapalloilua Lauttasaaressa Helsingissä pikkupoikana 1950-luvulla. Hän peippaili pihapiirissä HJK:n junioreissa palloa potkineen hyvän kaverinsa kanssa.
- Kun olin noin 13-vuotias, kaverini pyysi minua HJK:n junnujen treeneihin. Mietin asiaa viisi sekuntia ja sanoin, että en lähde, koska en ole tarpeeksi hyvä.
Pakkanen sanoo nyt, että hänestä olisi voinut tulla pelaaja, jos hän olisi mennyt treeneihin ja ollut jääkiekkoilija Teemu Selänteen tavoin numero kahdeksan eli kunnon hyökkääjä.
Mies innostui jalkapalloilusta uudestaan 1970-luvun lopulla, kun hänen poikansa Mitri kiinnostui lajista. Isä veikin poikansa espoolaisen Matinkylän Mahdin harjoituksiin.
- Siitä alkoi suhteeni jalkapalloiluun, mikä on jatkunut tähän asti.
Hänet tunnetaan italialaisen Interin fanaattisena kannattajana.
Pyöräilyinnostus alkoi käytetystä ruotsalaispyörästä
Pakkanen asui perheessä, jossa tavaraa oli vähän.
- Ihmiset olivat kuitenkin tyytyväisempiä kuin nyt. Nykyään kaikkea on vaikka kuinka paljon, mutta jostain kumman syystä ihmiset ovat tyytymättömiä, ja mikään ei tunnu riittävän, Pakkanen sanoo.
Hänellä itsellään oli onnea. Hän sai ensimmäisen pyöränsä 12-vuotiaana. Se oli Ruotsista tuotu käytetty pyörä. Sillä Pakkanen hurjasteli kavereidensa kanssa Lauttasaaren metsissä ja kallioilla.
En ole koskaan osannut ajaa pyörää rauhassa nautiskellen. Silloinkin minun piti ajaa välillä kovaa ja kokeilla rajojani.
Jukka Pakkanen
Myöhemmin hän sai uuden pyörän.
- En ole koskaan osannut ajaa pyörää rauhassa nautiskellen. Silloinkin minun piti ajaa välillä kovaa ja kokeilla rajojani.
Kilpapyöräilyn hän kuitenkin löysi vasta 1970-luvun alussa kolmekymppisenä. Pakkanen alkoi harjoitella muun muassa maantiepyöräilyä ja kilpaili kymmenisen vuotta lähinnä kelloa vastaan eli aika-ajoja.
- Saavutin sen, mitä halusin eli tavoitin omat fyysiset rajani. Viimeinen kilpailuni oli vuonna 1984.
Elokuussa 73 vuotta täyttävä Pakkanen ajaa edelleen vuosittain 4 000 – 5 000 kilometriä.
- Siinä ei ole mitään kehumista, mutta kilometrejä vain tulee.