Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Tilastokeskuksen mukaan ilmoitettujen raiskausten määrä on lähes kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Asiantuntijoiden mukaan tilasto ei kuitenkaan suoraan todista, että raiskausten määrä olisi kasvussa. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa suunnittelijana työskentelevän Hannu Niemen mukaan kasvua selittää se, että kynnys ilmoittaa raiskausrikoksesta on madaltunut.
– Todennäköisesti rikokset eivät ole lisääntyneet näin paljon, ja ihan varmaa tietoa ei ole, mutta kysymys saattaa olla siitä, että rikoksia ilmoitetaan poliisille herkemmin kuin aikaisemmin, Niemi sanoo.
Suuri osa tilastojen ulkopuolelle jäävistä raiskauksista tapahtuu kotona
Viime vuonna Helsingissä raportoitiin 114 yksityisessä asunnossa -tai tilassa tapahtunutta raiskausta. Julkisella paikalla raiskauksia tilastoitiin tapahtuneen 20. Samanlainen jako näkyy koko maan tilastoissa ja suurin osa raiskauksista tapahtuu yksityisissä asunnoissa ja useimmiten uhri tuntee tekijän.
Useimmiten ilmoitus tuntemattoman ihmisen tekemästä raiskauksesta on uhrille helpompaa, kuin omasta kumppanista ilmoituksen tekeminen. Tämä vaikuttaa myös tilastoihin. Hannu Niemen mukaan törkeät tapaukset tulevat herkemmin ilmi ja niitä saattaa olla suhteellisesti enemmän tilastoidussa rikosmassassa.
– Poliisin tietoon tulevat todennäköisemmin myös raiskausrikokset, jotka tehdään ulkotiloissa ja uhrille tuntemattoman henkilön toimesta, Niemi kertoo.
Kumppanin tekemää seksuaalista väkivaltaa ei tunnisteta
Rikosuhripäivystyksen kehitysjohtajan Jaana Koivukankaan mukaan ihmiset pelkäävät eniten julkisella paikalla tapahtuvaa, tuntemattoman hyökkääjän tekemää raiskausta. Tällaisia raiskauksia tapahtuu kuitenkin vuosittain verrannollisesti hyvin vähän. Koivukankaan mukaan puskaraiskausten lisäksi on niin kutsuttuja treffiraiskauksia, jotka tapahtuvat usein nuorten aikuisten illanvieton yhteydessä. Piilotelluin raiskauksen muoto on kuitenkin parisuhteessa tapahtuva seksuaalinen väkivalta.
– Varmasti yleisin, mutta vähiten ilmoitetut, ovat parisuhteessa tapahtuvat raiskaukset, Koivukangas sanoo.
Kumppanin tekemästä raiskauksesta ilmoittaminen on monelle vaikeaa ja Koivukankaan mukaan on myös yleistä, ettei raiskattu itse tunnista tulleensa raiskatuksi.
– Harvoin meihin otetaan yhteyttä niin, että kerrotaan, että kumppanini on raiskannut minut, vaan yleensä he ottavat yhteyttä ja kertovat, että kumppani on pahoinpidellyt. Puhutaan kuristamisesta, potkimisesta, lyömisestä, mutta keskustelun edetessä käy usein ilmi, että on ollut myös seksuaalista väkivaltaa ja pakottamista monellakin tavalla, Koivukangas kertoo.
Ilmoitetut raiskaukset ovat jäävuoren huippu
Piilorikollisuus, eli ilmoittamatta jäävien raiskausrikosten määrä, onkin mitä luultavimmin moninkertainen tilastoitujen ilmoitusten määrään nähden. Yhdysvalloissa julkaistun tutkimuksen mukaan jopa 65 prosenttia seksuaalirikoksista jäi ilmoittamatta vuosina 2006–2010. Suomessa ilmoittamatta jääneistä raiskauksista ei ole Hannu Niemen mukaan tarkkaa tietoa.
– On arvioitu, että ilmi tulleen rikollisuuden määrä on muutamasta prosentista kymmeneen prosenttia, mutta tilastointi on hyvin epäluotettavaa. Joka tapauksessa suurin osa on sitä piiloon jäävää rikollisuutta, Niemi sanoo.
Raiskaajalla ei ole yksiä kasvoja
Poliisin tietoon tulleen rikollisuuden osalta tilastoidaan myös tekijöiden taustatietoja. Muun muassa ikäluokista, sosioekonomisesta asemasta, tulotasoista ja kansalaisuuksista pidetään rikoksista epäiltyjen osalta kirjaa. Tilastoissa eriteltyjen ryhmien ja niiden erojen osalta ei kuitenkaan voi vetää suoria johtopäätöksiä, sillä tilastointi raiskausrikosten osalta on horjuvaa. Hannu Niemen mukaan monet eri tekijät saattavat vääristää tilastoja.
– Myös se, että raiskausrikoksissa on myös usein kyse sarjarikoksesta, vaikeuttaa tilastointia, Niemi sanoo.
Niemen mukaan tilastoissa onkin välillä näkyvissä piikkejä, jotka johtuvat siitä, että esimerkiksi toistuvan parisuhteessa tapahtuneen seksuaalisen väkivallan teot merkitään jokainen erillisiksi raiskauksiksi.
– Jos näin on tehty esimerkiksi pienellä paikkakunnalla, voi tämän paikkakunnan suhteellinen osuus Suomessa tapahtuneista raiskauksista olla huomattavan suuri, Niemi kertoo.
Tilastojen valossa näyttää siltä, että noin kolmasosa Suomessa raportoiduista raiskauksista tehdään pääkaupunkiseudulla. Suurta lukua selittää Helsingin poliisin rikoskomisario Teija Koskenmäki-Karaharjun mukaan osittain se, että rikollisuus keskittyy usein isoihin kaupunkeihin.
Koskenmäki-Karaharjun mukaan raiskaajalla ei ole tiettyjä ominaispiirteitä tai yhtä kategoriaa.
– Mikään ihmistyyppi tai kansalaisuus ei nouse siellä sillä tavalla meidän työssämme esille, että kyllä raiskaaja voi olla kuka tahansa, Koskenmäki-Karaharju sanoo.