Jo 90-luvulla Euroopassa alkoi keskustelu muun muassa mieshormonien radikaalista vähentymisestä. Nyt Euroopan komissio on ryhtynyt valmistelemaan aloitetta hormonaalisten haitta-aineiden määrittelemiseksi, mutta prosessi ei ole edennyt.
Hormonaalisia haitta-aineita on kaikkialla ympäristössämme, kuten ilmassa, ruokapakkauksissa, kosmetiikassa, huonekaluissa tai elektroniikkatarvikkeissa. Nämä vaikuttavat kehitysvaiheessa olevaan elimistöön, kuten sikiöön ja murrosikäiseen.
– Hormonihäiritsijät vaikuttavat erittäin pieninä annoksina. Ne ovat systeemihäiritsijöitä, jotka ottavat hormonin paikan (kuten kilpirauhas-, sukupuoli- ja insuliinihormoni) ja vaikuttavat eritykseen, kuvailee europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen (kok.), joka johtaa nyt eurooppalaista hormonihäiritsijät Endocrine disruptors -työryhmää.
Ongelmana on, että hormonaaliset vaikutukset voivat näkyä vasta kolmannessa sukupolvessa.
– Eli mummon vaikutukset näkyvätkin pojanpojassa, joka ei saakaan lapsia ja rinnat kasvavat, sillä häiritsijä on vaikuttanut estrogeeninkaltaisesti pojan elimistöön.
Harvalla on kuitenkaan tietoa. Sirpa Pietikäinen sanoo olevansa yllättynyt, miten vähän Suomessa keskustellaan asiasta. Deodoranttien ja alumiinin yhteys liikkuu naisten keskuudessa lähinnä puskaradiona. Deodorantteja ei ole Pietikäisen mukaan todettu suurriskiseksi kemikaaliksi eli esimerkiksi rintasyövän aiheuttajaksi.
– On sitten toinen asia, onko pitkäaikainen käyttö turvallista. Jos deodorantista imeytyy vähänkään alumiinia, ja käyttö on aloitettu vaikkapa jo 12-vuotiaana, miettisin kyllä. Miksi lisäisin ehdoin tahdoin elimistöni alumiinikuormaa, kun sen haitallisuus on selvästi todettu. Parempi olla varovainen eikä huomata kymmenen vuoden päästä yhteisvaikutus.
Raskaana olevien taakka – esikoisen riski
Hormonihäiritsijät ovat pitkäaikaisvaikutteisia ja oireet silmille näkymättömiä. Ihmismielen on helppo vähätellä riskin suuruutta. Pietikäisen mukaan tutkijat ovat kuitenkin yhä enenevässä määrin varmoja kemikaalicocktailin yhteisvaikutuksesta: se voi olla hyvinkin toisenlainen verrattuna siihen, miten aineet käyttäytyvät erikseen testatessa.
Jos deodorantista imeytyy vähänkään alumiinia, ja käyttö on aloitettu vaikkapa jo 12-vuotiaana, miettisin kyllä
Sirpa Pietikäinen
Pietikäinen kuvailee hiuksia nostattavasti, miten uutta tutkimustietoa tulee jatkuvasti. Peräti 800 kemikaalin tiedetään vaikuttavan hormonieritykseen, mutta vain harvan pitkäaikaiset vaikutukset on tutkittu.
– Radikaaleimmat tutkijat ovat jo varmoja, että hormonihäiritsijät ja niiden yhteisvaikutus saattaa olla suurtenkin sairauksien, kuten tyypin 2 diabeteksen takana, tai vaikuttamassa osittain muistisairauksiin.
Hän arvelee, että perheenperustamista suunnittelevat tai jo raskaana olevat äidit haluaisivat varmasti tietää ftalaattien määristä leluissa, tuttipulloissa tai miten oma hammastahna, shampoo, teflonkattila saati mikroon laitettavat muoviastiat yhdessä vaikuttavat elimistöön ja siirtyvät jopa toiselle sukupolvelle.
Esimerkiksi Turun yliopiston fysiologian professorin Jorma Topparin mukaan erityisesti esikoisilla on suurempi riski altistua hormoninitoimintaa häiritseville kemikaaleille, koska äidinmaito on alussa aina toksisempaa.
– Suomessa diabetes 1 on huomattavan yleistä lapsilla, ja vaikka sen syitä tutkitaan paljon, tutkimuksissa ei ole vielä toistaiseksi tutkittu kemikaalien mahdollista vaikutusta diabeteksen syntyyn, Toppari sanoo.
Lapsenusko katosi ajat sitten
Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen mukaan kemikaaliteollisuus ei ole ollut kovin innoissaan raja-arvojen määrittelyistä.
– On pelottavaa ja surullista, että me yhä naiivisti kuvittelemme, että kaikki mitä myydään, on turvallista ja tutkittua. Luotamme siihen. Itselläni on lapsenusko jo ajat sitten karissut, mutta muistan aikoinaan sanoneen äidilleni, kun hän ei tykännyt punaisista muoviastioista (joissa oli kadmiumia), että ihan turhaa hössöttämistä, kyllä ne on turvallisia, koska niitä myydään.
Hänen huushollistaan teflonkattilat ja muoviastiat mikrokupuineen ovat ajat sitten kadonneet, samoin tuoteselosteita luetaan ahkerasti.
Yhtä hidasta kuin tupakan kanssa
Pietikäinen pitää erittäin tärkeänä, että koko ajan kemikalisoituvassa maailmassa ongelmaan vihdoin tartuttaisiin.
On pelottavaa ja surullista, että me yhä naiivisti kuvittelemme, että kaikki mitä myydään, on turvallista ja tutkittua.
Sirpa Pietikäinen
– Nyt pitäisi saada EU:ssa ensimmäisenä raja-arvot valmisteluun ja päätös siitä, että hormonihäiritsijöitä aletaan tutkia ja asetetaan riittävät ja oikeat rajat ja otetaan REACH: iin eli kemikaalilainsäädäntöön mukaan.
Vaikka eurooppalaisittain ja varsinkin Yhdysvalloissa kemikaalicocktailista ja hormonaalisista vaikutuksista on keskusteltu kiihkeästi pitkään, turvallisuusrajojen määrittely on ollut vaikeaa ja hidasta. Pietikäinen vertaakin sitä tupakkakeskusteluun.
– Silloinkin oli valtava määrä tietoa tupakan haitallisista terveysvaikutuksista, mutta niin kauan kun tilanne oli se, ettei ollut täysin varmaa ja aukotonta todistelua, tupakkateollisuuden lainsäädäntö viivästyi erittäin paljon. Onhan tämä maailma paljon turvattomampi, että vasta pitkäaikaisten onnettomuuksien kautta reagoidaan, kuten kävi murheellisesti talidomidin kanssa.
Pietikäinen vakuuttaa, että turvallisuusrajojen metodologia on olemassa, se vain on hankalampaa kuin suoran vaikutuksen mittaaminen, mutta esimerkiksi estrogeenivaikutukset ovat nähtävissä.
Euroopan komissio ei kuitenkaan edistänyt vaikutustenarvion etenemistä alkukesästä, vaikka käynnisti jo syksyllä 2014 kuulemisen, jossa kartoitetaan, mitkä aineet ovat hormonihäiritsijöitä.
– Olisin järkyttynyt, jos komissio ei aio nyt toimia lupauksensa mukaisesti.
Turun yliopiston fysiologian professori Jorma Toppari puhui aiheesta tiistaina Euroopan parlamentissa Brysselissä Endocrine Disrupting chemicals and Future Generation - tilaisuudessa, jossa oli myös muita eurooppalaisia professoreita.