– Tarkoitus vähän raottaa rautaesirippua, sen auki repäisemistä tuskin kukaan edes ajatteli, kertoo pitkän linjan diplomaatti, Etyk-veteraani Jaakko Iloniemi.
Vuonna 1975 kylmä sota oli voimissaan suurvaltojen välillä. Eurooppa jakautui länteen ja Neuvostoliiton alistamiin sosialistimaihin. Jakolinjaa sanottiin rautaesiripuksi.
Suomi teki aloitteen Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssista. Jotta toisesta maailmansodasta juontuvaa jännitystä saataisiin lientymään.
Yhdysvalloissa Etykiä epäiltiin Neuvostoliiton juoneksi
Lännessä, etenkin Yhdysvalloissa tämä 35 valtionpäämiehen konferenssi eli Etyk herätti epäluuloja. Länsimaat uumoilivat, että neuvostojohto myllyttää vapaan maailman ja ikuistaa sodan jälkeiset valtauksensa itäisessä Euroopassa.
Toisin kävi: kommunistimaiden toisinajattelijat ja ihmisoikeusryhmät saivat Etykistä aivan uutta pontta vaatimuksilleen. Muutokset huipentuivat vallankumouksiin itäryhmän maissa 1980-luvun lopulla.
Ety-kokouksen puheenjohtajana paistatteli presidentti Urho Kekkonen, uransa huipulla. Tämä oli siis hänen tähtihetkensä?
– Niin hän varmaan itse asiaa arvioi, sanoo Jaakko Iloniemi, huippudiplomaatti, joka johti Etykin valmistelut tehnyttä valtuuskuntaa.
Kekkonen jännitti huippukokousta
Iloniemi antaa vaikutelman, että Kekkosen rooli on kasvanut suomalaisten silmissä todellista suuremmaksi. Kokoukseen osallistuneiden valtiomiesten muistelmissa Kekkosen merkitys ei korostu.
–Itse asiassa Kekkonen aika lailla jännitti tätä tapahtumaa, Iloniemi paljastaa.
–Hän halusi tietysti perehtyä hyvin kaikkeen, mitä tulee tapahtumaan, mutta käsikirjoitus oli niin täydellinen, että siinä ei ollut tilaa minkäänlaisille spontaaneille mielenilmaisuille tai virheille. Ja kaikki sujui käsikirjoituksen mukaan, niin että hän pääsi aika vähällä, Iloniemi kertoo.
Presidentti englannin intensiivikurssilla
Kekkosen kerrotaan myös harjoitelleen ahkerasti englantia tätä kokousta varten.
– Hänellä oli tarvetta siihen, sillä vaikka hän ymmärsi englantia varsin hyvin, vapaaseen englanninkieliseen keskusteluun hän osallistui vaivalloisesti, Iloniemi kertoo.
Sen aikaiset valtionpäämiehet olivat todellakin joukko miehiä – yhtään naista presidenttien ja pääministereiden joukossa ei ollut. Ja paikalla oli sentään 35 valtion johtajat: kaikista Euroopan maista paitsi Albaniasta. Eristyneenä kommunistimaana se ei moiseen luokkasopuiluun halunnut mukaan.
Lisäksi paikalla olivat Yhdysvallat ja Kanada. Euroopan turvallisuudesta piti tietysti olla päättämässä myös lännen todellisen johtajavaltion.
Brezhnev vaikutti huonokuntoiselta
Iloniemi kaivaa muististaan vaikutelmia sen aikaisista valtionpäämiehistä. Neuvostojohtaja Leonid Brezhnevhän oli jo silloin hyvin sairas?
– Kyllä hän vaikutti huonokuntoiselta. Hänellä oli aina kummallakin puolella mies tarpeen tullen tukemassa, Iloniemi kertoo.
Hänen mielestään Brezhnev ei kuitenkaan vaikuttanut poissaolevalta vaan oli ainakin varsinaisissa istunnoissa läsnä, siis hengenvoimiltaankin.
Iloniemi muistaa, että Brezhnevillä oli oma lepohuone kokouspaikalla Finlandia-talossa. Se ei kuitenkaan ollut poikkeuksellista.
– Oli erilaisia järjestelyjä eri valtionpäämiesten tueksi. Muutamilla oli omat lääkärit mukana, puhumattakaan turvamiehistä.
Fordilla hieno puhe, Kissingerille sattui kömmähdys
– Ja ennen kaikkea, siihen aikaan sähköinen tiedonsiirto ei ollut niin yksinkertaista kuin tänä päivänä. Monilla oli melkoiset omat järjestelyt mukana. Kokonaisia radiojärjestelmiä kymmenien miesten hoitamina – koska kaikki tiedonsiirto piti myös salata.
Entä Yhdysvaltain presidentti Gerald Ford ja tämän ulkoministeri Henry Kissinger?
– Ford oli itselleen vähän uudenlaisessa roolissa tässä ympäristössä, mutta hän piti hyvin valmistellun ja hyvin selkeän puheen. Siinä hän otti selvästi kantaa, mutta ei vihamielisesti, Iloniemi kertoo.
Yhdysvaltain ulkopolitiikan vahva mies siihen aikaan oli Henry Kissinger. Hänelle sattui kömmähdys.
– Istunnon aikana hänellä oli edessään pöydällä hyvin salaisia papereita. Ja hän istui paikalla, mihin oli suora näköyhteys yleisölehteriltä. Siellä oli valpas kuvaaja, joka kuvasi nämä paperit, mikä ei suinkaan ollut tarkoitus. Ja siitä tuli pikku sensaatio, Iloniemi muistelee.
Länsi-Saksan Schmidt arvostaa kokousta
Ainoat merkkihenkilöt, jotka kokoukseen osallistuneista ovat enää elossa, ovat Länsi-Saksan silloinen liittokansleri Helmut Schmidt ja Ranskan presidentti Valery Giscard d´Estaing.
– Olen myöhemmin tavannut Schmidtin parikin kertaa. Schmidt oli sitä mieltä, että Etyk oli erittäin tärkeä tapahtumasarja ja että sillä todella oli merkitystä Saksan yhdistymiselle.
Saksan liittotasavallan eli Länsi-Saksan pitkän aikavälin tavoite oli Saksojen yhdistyminen.
Istumajärjestys symbolina – Saksat kuuluvat yhteen
– Kun neuvottelut aloitettiin, Saksan liittotasavalta teki suuren numeron siitä, että istumajärjestyksessä heidän pitää olla Saksan demokraattisen tasavallan eli Itä-Saksan vieressä, Iloniemi sanoo.
Länsi-Saksa halusi viestiä, että Saksat lopulta kuuluvat yhteen, että ne ovat muiden valtioiden rinnalla erikoistapaus.
– Tämä koko Etyk-hanke ei olisi ollut mahdollista, elleivät molemmat saksalaisvaltiot olisi jo tätä ennen lähestyneet toisiaan.
Iloniemi korostaa, että Saksan yhdistyminen vaikutti silloin vielä hyvin kaukaiselta asialta. Kukaan ei osannut silloin ennustaa kymmenen vuotta myöhemmin alkanutta Gorbatshovin uudistusaaltoa, joka lopulta kaatoi sosialismin Euroopasta.
”Rauhan ajan ponnistuksista suurimpia”
Etykin esihistoria menee suurin piirtein näin: Neuvostoliitto esitti 1969 Euroopan turvallisuuskokouksen pitämistä – tarkoituksenaan ilmeisesti saada lännen hyväksyntä ylivallalleen itäisessä Euroopassa.
Suomi kaappasi idean ja alkoi ajaa sitä aktiivisesti. 1972 Espoon Dipolissa konferenssia alettiin pohjustaa suurlähettilästasolla, ja kovien vääntöjen jälkeen huippukokous lopulta pidettiin Helsingissä 1975, heinäkuun ja elokuun vaihteessa.
Iloniemi kertoo, että kokouksen pito oli huikea voimainponnistus.
– Luulen, että se oli rauhan ponnistuksista tätä lajia suurin. Olihan kyseessä ensimmäinen toisen maailmansodan jälkeinen korkeimman tason poliittinen konferenssi, johon kaikki Euroopan johtajat ja pohjoisamerikkalaiset osallistuivat.
Työtä riitti: turvallisuuden takaamista, viestintäyhteyksien rakentamista, vieraiden majoittamista.
Brezhnev halusi nimensä historiaan
Ennen huippukokouksen varmistumista neuvoteltiin ankarasti. Mutta sitten länsi huomasi, että Neuvostoliitolla on kiire saada ratkaisu aikaan. Länsi sai neuvotteluissa yliotetta, venäläisiltä saatiin myönnytyksiä.
Miksi Neuvostoliitolla oli kiire?
– Moskovassa kuulemieni valistuneiden spekulaatioiden mukaan Brezhnev tiesi jo oman heikon kuntonsa. Hän piti kovin tärkeänä sitä, että juuri hän allekirjoittaa tämän käänteentekevän asiakirjan. Hän halusi jäädä historiaan, kertoo Iloniemi.
Neuvostoliiton innostus perustui myös siihen, että se oli tuohon aikaan sotilaallisesti vahva ja muutenkin tasavertaisena pidetty supervalta Yhdysvaltain rinnalla.
Ylivallan ikuistava sopimus itäisessä Euroopassa – tämä ajatus kuulosti varmasti kiehtovalta Kremlin johtajien korvissa.
Neuvostoliitto viritti itselleen aikapommin
Mutta samalla kun Helsingissä sovittiin rajojen loukkaamattomuudesta, sopimukseen sisältyi myös lupaus ihmisten ja tiedon vapaasta liikkumisesta yli rajojen. Se oli tämä Etykin ”kolmas kori”.
Siitä tulikin aikapommi Neuvostoliitolle.
Sosialistisissa maissa alettiin perustaa ihmisoikeusryhmiä, toisinajattelijat aktivoituivat. Nythän niillä oli tukenaan kansainvälinen asiakirja, Ety-sopimus, jossa Neuvostoliitto ja sen liittolaismaat sitoutuivat vaalimaan ihmisoikeuksia ja vapaata tiedonkulkua.
Itä-Euroopassa alettiin vaatia ihmisoikeuksia
Mikä merkitys Etykillä oli siihen, että itäinen Eurooppa vapautui Neuvostoliiton vallasta?
– Olen esittänyt tuon kysymyksen Itä-Berliinissä, Varsovassa, Prahassa ja Budapestissä monta kertaa. Ja olen saanut erilaisia vastauksia. Mutta yksi yhteinen piirre niissä on. Ihmiset tulivat tietoisiksi siitä, mitä poliittisia oikeuksia heillä oikein on, mitä heiltä on viety, Iloniemi kertoo.
Vaikutukset olivat lopulta vallankumoukselliset. Ensin alkoi pakolaisvirta Itä-Saksasta Tshekin ja Itävallan kautta länteen, sitten kaatui Berliinin muuri. Vuosi oli 1989, Etykistä oli kulunut 15 vuotta.
Neuvostojohdossa ei ilmeisesti tajuttu, että tästä lupauksesta kunnioittaa ihmisoikeuksia lopulta tulisi niin kumouksellinen.
– Nyt tiedämme, että kommunistisen puolueen politbyroossa väiteltiin tästä asiasta. Ja siellä oli niitä, jotka esittivät vastalauseensa ja arvelivat että tämä tulee vielä olemaan vahingollista. Mutta he hävisivät, Iloniemi sanoo.
Suomi korosti puolueettomuuttaan
Suomen ulkopolitiikalle Etyk oli suuri voitto. Suomelle tarjoutui oiva näyttämö markkinoida asemaamme puolueettomana maana. Neuvostoliittohan ei Suomen puolueettomuutta tunnustanut – se tapahtui vasta Gorbatshovin kaudella 1990-luvulla.
Mutta Etykissä Suomi sai esiintyä sillanrakentajana lännen ja idän välissä. Taloudellisesti Suomi oli jo integroitunut länteen, ja poliittisesti Suomen asemaa puolueettomana länsimaana korostettiin aina, kun se vain oli mahdollista. Etyk oli tähän hyvä foorumi.
1975 itäisessä Euroopassa vallitsi pakkovalta, rajat oli jäädytetty – mutta toisaalta Euroopassa ei silloin sodittu. 1989 rajat kaatuivat, mutta samalla konfliktit tulivat takaisin maanosaamme. Jugoslavian hajoamissodat, ja nyt Ukraina.
Sodat palasivat Eurooppaan
Millaisia ajatuksia tämä herättää Etykin veteraanissa?
– Euroopassa on ollut monia pienehköjä, etupäässä sisällissotia. Ja sisällissotien luokkaan melkein tämä Ukrainankin kriisi kuuluu, vaikka siinä Venäjällä on selvä osuutensa. Mutta valtioiden välisiä varsinaisia ei kuitenkaan ole ollut. Ja luulen, että Etykillä on tässä jokin rooli, Iloniemi arvioi.
Mutta Jugoslavian hajoamissodissa kuoli jopa yli 200.000 ihmistä…
– Totta sinänsä, mutta on vissi ero, taistelevatko valtiot keskenään vai taistellaanko valtioiden sisällä, Iloniemi vastaa.
”Uutta Ety-kokousta ei tarvita”
Veteraanidiplomaatti ei näe tarvetta uudelle turvallisuuskokoukselle, jotta Ukrainan kaltaiset konfliktit voitaisiin estää tulevaisuudessa.
– Tarpeelliset välineet ovat olemassa jo nyt. Jos niitä vaan käytetään, voidaan kyllä saavuttaa hyviä tuloksia. Kokoukset sinänsä eivät maailmaa muuta, ellei ole halua muuttaa maailmaa.
Ja yksi näistä välineistä on Etykin työtä jatkava Etyj, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö.
– Sillä oli aikamoinen hiljaiselon kausi, mutta Ukrainan kriisi on puhaltanut siihen uutta elämää, Iloniemi kiittelee.