Hyppää sisältöön
Artikkeli on yli 8 vuotta vanha

Villasika on harvinainen näky Suomessa – yksi tunnetaan koirakoulun priimuksena

Ulkomailla suosittu villasika eli mangalitza on Suomessa vielä melko harvinainen näky. Hassunkuriselta näyttävä pörheäturkkinen sika on alun perin Unkarista, ajalta, jolloin lämmitettyjä tiloja ei vielä ollut. Villasika Spessu on jopa harvinaislaatuisempi kuin kanssalajitoverinsa. Se on seurusteluvillasika.

Villasika Spessu nukkuu Farmari-messuilla.
Villasika Spessun turkki on kähärän karhea. Kuva: Yle / Lotta Jokinen
Lotta Jokinen
Avaa Yle-sovelluksessa

Villasika Spessun tarina on yhta suloinen kuin sika itse. Spessu syntyi kymmenen porsaan pahnueeseen, jossa se uhkasi jäädä ilman ruokaa.

Kasvattaja Jari Palviainen katseli sian touhua pienen hetken, kunnes päätti säästää sen lähinnä seurustelusiaksi.

Nykyään villasika Spessu herättää huomiota, minne ikinä se meneekään. Se tunnetaan myös koirakoulun priimuksena, sillä villasika päätettiin laittaa koirakouluun hännänheiluttajakaverinsa seuraksi.

– Spessu käyttäytyi paremmin kuin koirat, nauraa Jari Palviainen. 

Palviainen korostaakin sian olevan erittäin älykäs eläin, jonka voi opettaa tekemään temppujakin, jos vain motivoi sitä herkuilla. 

Suurin osa ihmisistä huutaa mangalitzan nähdessään, että "kattokaa, villisika".

Jari Palviainen

"Kattokaa villisika"

Villasika on alun perin jalostettu Itävalta-Unkarin hoviin, Hapsburgien hovipöytään 1830-luvun alussa. Sen jalostukseen on käytetty kolmea eri eurooppalaista sikarotua ja siinä on myös ripaus villisikaa. Moni erehtyykin luulemaan mangalitzaa villisiaksi.

– Suurin osa ihmisistä huutaa mangalitzan nähdessään, että "kattokaa, villisika", virnuilee villasikojen kasvattaja Jari Palviainen.

Liha erityisen mehevää

Mangalitza on rasvatyypin sika. Se tarkoittaa sitä, että sen teuraspainosta jopa kolmekymmentä prosenttia saattaa olla rasvaa. Villasikakasvattaja Jari Palviainen kertoo, että juuri rasvan ominaisuudet ovat niitä syitä, miksi villasian liha on juuri nyt suosiossa ulkomailla. 

–Tavallisessa possussa rasva on jalostettu pois, sanoo Palviainen.

Palviaisen mukaan mangalitzan rasva ei edes maistu rasvalle, vaan se sulaa suuhun.

Suomessa villasian liha sekä villasika ovat vielä melko harvinainaisia, Palviainen arvelee mangalitzoja olevan maassamme parisataa.

Villasian villa on niin karkeaa, ettei se sekoitu lampaanvillan kanssa.

Jari Palviainen

Villa karkeaa

Villasian villan käytettävyys mietityttää Jari Palviaisen mukaan monia. Hän kertoo, että villa ei ole kovin monikäyttöistä.

–Villasian villa on niin karkeaa, ettei se sekoitu lampaanvillan kanssa.

Niinpä villa kelpaa esimerkiksi lähinnä jouhikoruihin, askartelumateriaaliksi tai vaikkapa lohiperhoon.

Villasika sopii Suomen oloihin

Jari Palviainen kertoo toivovansa, että villasika lisääntyisi Suomessa, sillä se sopii Suomen oloihin lämmittävän rasvakerroksensa ansiosta. 

– Sika ei tarvitse lämmitettyjä tiloja vaan pärjää sääsuojakopissa, kun on vähän eristettä.

Palviainen toki myöntää, että villasikojen kasvattaminen vaatii aikaa, mangalitzalla kestää hieman yli kaksitoista kuukautta kasvaa samankokoiseksi kun tavallinen sika on puolivuotiaana.

– Pitää varautua pitkään odotusaikaan, mutta olen sitä mieltä, että se kyllä palkitaan.

Suosittelemme