Hyppää sisältöön
Artikkeli on yli 8 vuotta vanha

Henkilökuva: Rautarouva – miten Anne Berner kipusi Suomi Oy:n huipulle

Anne Berner löi kaikki ällikällä nousemalla neljässä kuukaudessa perheyrittäjästä ministeriksi. Berner antaa itselleen neljä vuotta aikaa politiikassa tehdä tulosta – sen jälkeen hän palaa yrityselämään. Keskustalaisuutensa kummastelusta hänen pinnansa kiristyy.

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.).
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.). Kuva: Kalevi Rytkölä / Yle
Sara Rigatelli,
Eetu Pietarinen,
Anna Hurtta
Avaa Yle-sovelluksessa

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Kuka?

  • Anne Berner, 51, yritysjohtaja Espoosta
  • Uusi liikenne- ja viestintäministeri (kesk.)
  • Tunnettu lastensairaalahankkeen vetäjänä
  • Sisustusyhtiö Vallila Interiorin pääomistaja
  • Lomasuunnitelma: purjehtia Suomenlahdella

”Juhan valinta.” ”Tuli puskista.” ”Mielenkiintoinen kokeilu.”

Näin luonnehtivat keskustalaiset kansanedustajat uutta liikennehankkeidensa vartijaa, liikenne- ja viestintäministeri Anne Berneriä.

Bernerin rakettimainen nousu politiikan ulkopuolelta Juha Sipilän luottoministeriksi on saanut osan puolueväestä nikottelemaan. Sveitsiläislähtöinen, suomenruotsalainen bisnesnainen Espoosta ei ole sitä, mitä keskustan eturivissä on totuttu näkemään.

Naton kannattaja, oikeistolaisen Libera-ajatuspajan hallituksen entinen puheenjohtaja, kokoomuksen entinen vaalirahoittaja.

Istumme liikenne- ja viestintäministeriön kakkoskerroksessa Eteläesplanadilla, jossa Berner on pitänyt majaa kuukauden päivät. Harmaalta seinältä tuijottaa presidentti Sauli Niinistön harmaa muotokuva.

Nytkin, vaikka Berner puhuu vakuuttavasti tupailloista ja torppareista, hänen habituksensa erottuu keskivertokepulaisesta kuin Vallilan turkoosi Kelohonka-kuosi Lapin erämaasta.

Mutta Berner on ansainnut Juha Sipilän luottamuksen. Ja se on kovaa valuuttaa. ”Sipilä valitsi hallitukseen itsensä näköistä porukkaa”, eräs keskustaveteraani toteaa.

Kokoomus on väittänyt Bernerin tehneen puolueelle oharit. Tuon varjon Berner haluaisi karistaa.

Deadline: Neljä vuotta, tulos ja ulos

Anne Berner ei ryhdy sisustamaan työhuonettaan, koska on päättänyt olla läpikulkumatkalla.

– Tällä työllä on aloituspäivä ja päättymispäivä. Olen yrittäjä, joka hoitaa nyt luottamustehtävää. Haluaisin pystyä palaamaan elinkeinoelämään pystypäin.

Ministeriön henkilökunta on hänen mielestään ”rock”. Opettelemista riittää, kun ei tunne vielä ihmisiä, poliittisia ryhmiä tai liikennesektoria.

Sielultaan 30 vuotta yrittäjänä ollut ihminen ei muutu yhdessä yössä poliitikoksi.

– Ei tämä ollut luonteva valinta. Vaikea edes kuvailla, kuinka vaikea päätös se on ollut. Kuinka peruuttamattomasti se muuttaa sitä, kuka olen, Berner pohtii.

Mutta Bernerillä ei ole tapana murehtia tehtyjä päätöksiä. Eikä pelko poliitikon uran jatkosta estä häntä tekemästä päätöksiä.

Hän siteeraa Luxemburgin entistä pääministeriä Jean-Claude Junckeria: poliitikot tietävät mitä pitäisi tehdä, mutta eivät sitä, miten tulisivat silloin uudelleen valituiksi.

– Itseni kohdalla koen tärkeämmäksi sen, että tiedän mitä pitäisi tehdä ja myös teen sen.

Hän suunnittelee muutoksia ”henkilöliikenteen kokonaisuuteen”, mutta ei vielä täsmennä mitä. Väyliä on rahoitettava uusilla malleilla ja 5G-verkko saatava nopeasti käyttöön.

Nuoruus: Varaäidistä leijonaemoksi

Berner työhuoneessaan

Anne Berner syntyi sveitsiläisperheeseen Suomessa. Nuorena hän halusi opiskella patologiksi, mutta isän pyynnöstä kävi ruotsinkielisen kauppakorkeakoulun Hankenin ja jäi ukkinsa perustamaan tekstiiliyhtiöön Vallilaan.

Isoisä oli tullut ennen talvisotaa Sveitsistä Suomeen etsimään kutomoalan töitä.

Sukuyhtiön lisäksi Anne Berner joutui hoitamaan kolmea pikkuveljeään ja syöpäsairasta äitiään, kun isä reissasi kangaskappoineen. Äiti kuoli, kun Berner oli 22-vuotias.

Kokemus muokkasi hänestä selviytyjän, joka selätti niin idänkaupan romahdusvuodet kuin esikoisen sairaudenkin. Lastenklinikka tuli Bernerille ensi kerran tutuksi 29-vuotiaana tuoreena äitinä.

Nyt kolme poikaa ovat parikymppisiä. Nuorin kirjoitti juuri ylioppilaaksi. He jatkavat Vallilan omistajina neljännessä polvessa.

– Sukupolvenvaihdos on yksi syy, jonka takia haluan antaa itselleni vain neljä vuotta tässä tehtävässä.

Aviomies Pekka Karkkolainenkin on töissä vaimollaan Vallilassa, samoin lähes 80-vuotias isä Rudi Berner, aina yhtä ”dynaamisena”.

– Isän mukanaolo mahdollistaa myös tämän ajan itselleni [politiikassa], Anne Berner kiittää.

Yksityisyys: Verho ei raotu

Berner on tottunut esiintymään julkisuudessa hyväntekijän tai menestyvän liikenaisen roolissa. Uusi rooli ministerinä, kaikelle arvostelulle alttiina, on vielä vieras.

Samoin kuin jokaiselle Vallilan kankaalle on suunniteltu tarina, myös Anne Berner on tarkka brändistään.

– Aiemmin olen tottunut keskustelemaan vain siitä, miten jollain hankkeella menee. Nyt on oltava avoimempi myös itseni suhteen, hän myöntää.

Anne Bernerin tärkeimmät ihmiset

  • Elämässä: Isä
  • Työelämässä: Isä
  • Politiikassa: Juha Sipilä
  • Vapaa-ajalla: Pojat
  • Sparraajana: Muutamia mutten kerro
  • Esikuvana: Martti Ahtisaari

Helsinkiin rakennettavan lastensairaalan keulakuvana hän on loukkaantunut herkästi toimittajille, jos hankkeesta on uutisoitu kriittiseen sävyyn. Berner itse sanoo olevansa pettynyt median kykyyn toistaa virheellistä tietoa.

Toisaalta lastensairaalassa ”näkyy kaikki, mikä Annessa on hyvää”, pukee sanoiksi yksi yhteiskunnallinen vaikuttaja. Berner on määrätietoinen ja aikaansaava.

Toinen Bernerin pitkään tuntenut arvelee hänen törmäävän politiikassa kahden kulttuurin rytmiin. Hän uskoo puhuvansa monen suulla, kun kuvaa Berneriä puhdaslinjaiseksi yrittäjäksi, joka on hakeutunut vaikutusvaltaisten tahojen joukkoon.

”Annessa on enemmän hyviä puolia, mutta varjopuolena se, ettei hän jää katsomaan sivuilleen ihmisiä, jotka eivät pysy perässä. On jännä nähdä, onko hän valmis ottamaan niin sanotusti yhteiskunnallisesti luodin rintaansa.”

Puolue: Berner brändää keskustan juuret

Miksi Anne Berner rupesi juuri kepulaiseksi, pohtii moni. Onhan hän henkilö, jollaisen jokainen puolue haluaisi listoilleen. Poikkeuksellisen kyvykäs, tarmokas ja elegantti.

Berner lähti vaaleihin ehdolle sitoutumattomana, mutta otti keskustan jäsenkirjan ministerinimityksensä jälkeen.

– Koin, että haluan tunnustaa väriä ja olla osa joukkuetta, hän vastaa.

Berner pitää keskustassa yhteisöllisyydestä, tupailloista, joita vierastetaan kaupungeissa turhaan ”maakunta-ajatteluna”. Siitä, että keskusta tulee korporaatioiden sivuista. Keskustan juurista, torppareista, joille puolue myönsi omistajuuden.

– Sanoinkin joulukuussa Sipilälle, miksette kuljeta tätä tarinaa siitä, mistä olette lähteneet?

Kaunaa puolueen sisällä hän ei ole kokenut, mutta ymmärtää, jos sitä on.

– On ihmisiä, jotka ovat tehneet vuosia töitä. Sitten tupsahtaa tällainen onneton yrittäjä ulkopuolelta ja vie jotakin joltakin. Sitoutumiseni on entistä suurempaa, kun tiedän, että se on aiheuttanut tuskaa, Berner sanoo.

Harva keskustalainen kuitenkaan epäilee, etteikö Berner pärjäisi ministerinä. Toki puolueelle strategisesti tärkeä liikennesalkku olisi mieluiten nähty maakuntien miehen tai naisen kädessä.

Bernerille tekeekin hyvää käydä vähän maaseudun ”juurilla”, yksi kansanedustaja naurahtaa. Anne Berner huomauttaa ajaneensa myyntireppurina 70 000 kilometriä vuodessa ja tuntevansa lähes jokaisen tienpätkän Suomessa.

Sitoutumiseni on entistä suurempaa, kun tiedän, että se on aiheuttanut tuskaa.

Töissä 24/7: Joka sähköpostiin vastataan

Pitkän linjan kokoomuslainen vertaa Anne Berneriä Tanja Karpelaan, jonka keskusta nosti ministeriksi ”näyttämään, ettei puolue ole vain 60-vuotiaita äijänköriläitä ja Sirkka-Liisa Anttila”.

Myös keskustalaiset tietävät, että Bernerin valintaan liittyy taktisia syitä. Moderni, kansainvälinen nainen pääkaupunkiseudulta ei ole haitaksi puolueen imagolle.

Uudenmaan äänikuningatar itse toivoisi tuovansa Suomeen Amerikan mallia: Yhdysvalloissa on tyypillistä hypätä yksityiseltä julkiselle puolelle, jos haluaa edetä mittavasti urallaan.

– Yhdeksi kaudeksi yhden administraation alle. Sitä kautta olet varustettu laajemmalla kokemuksella luottamustehtäviin, joita elinkeinoelämä tarjoaa, Berner kertoo.

Juha Sipilän ”administraation” työnsä ohella Berner jatkaa Vallilan ja lastensairaalan vetovastuussa. Miten yksi ihminen ehtii tämän kaiken?

– Jos pystyy menemään nukkumaan niin, että joka sähköpostiin on vastattu, eivätkä kenenkään työt jää kesken takiasi, kaikki hoituu. Aika syntyy siitä, että tekee päätöksiä.

Vielä tehopäättäjä ei ole joutunut vatuloimaan.

– Tulen huomaamaan, että poliittisessa varmistuksessa asiat vievät aikaa. Mutta hitsiläinen, niin se on kaikessa sitouttamisessa. Ei tänä päivänä ole yhtään asiakasta, joka ostaa meiltä kankaat päivässä.

Kansalaisuus: Ensi kertaa äänestämässä

Sveitsin kansalaisena Berner ei ollut äänestänyt Suomen eduskuntavaaleissa ennen tätä kevättä. Hän haki kaksoiskansalaisuutta ehdokkuutensa takia. Se tuli tammikuussa, ”niillä näppäimillä”, kun Sipilä ilmoitti hänet kisaan.

– Olen kasvanut aikana, jolloin kaksoiskansalaisuus ei ollut mahdollinen. Ei se ole arjessa estänyt mitään töitä – paitsi kansanedustajan työn, Berner kertoo.

Berner puhuu edelleen isänsä ja veljiensä kanssa saksaa. Ruotsin hän oppi koulussa ja suomen työelämässä. Lisäksi sujuu ranska ja englanti.

Hän painottaa suostuneensa politiikkaan ainoastaan Juha Sipilän ansiosta. Sipilä lupasi, että Berner saisi olla sitoutumaton, jos lähtisi uudistamaan hänen kanssaan politiikan johtamista. Ja investoida aikansa itselleen tärkeisiin asioihin.

Keskustan tai kokoomuksen gallup-kehityksillä ei ollut päätöksen kanssa mitään tekemistä.

Sveitsin kansalaisuus ei ole arjessa estänyt mitään töitä – paitsi kansanedustajan työn.

Arka paikka: Suhde kokoomukseen

Berner vastaa läpi haastattelun kysymyksiin hillityllä charmillaan, mutta yksi asia saa sen rakoilemaan. Miksi kokoomus ei ollutkaan luonteva vaihtoehto?

– Miksi tämä pitää syöttää minulle väkisin kurkusta alas? Et saa minua käännettyä sellaiseen asentoon, että olisin jotenkin halunnut, hakenut, pohtinut, analysoinut, miettinyt kokoomusta tai mitään muutakaan, hän kiihtyy.

– Juuri tällaisen takia on kova hinta olla tässä.

Viikko haastattelun jälkeen hän kuitenkin täsmentää sanojaan Ylen kysyessä asiasta ja myöntää allekirjoittaneensa kokoomuksen ehdokassopimuksen edellissyksynä. Bernerin ja kokoomuksen keskustelusta voi lukea lisää tästä.

Ylen tietojen mukaan Berner olisi myös yrittänyt saada kokoomuksesta lupausta ministerin paikasta, ennen kuin hyväksyi keskustan ehdokkuuden, mutta tämän hän kiistää.

Kokoomuspiireissä elää uskomus, että Sipilän on täytynyt antaa vahvaa tukea Bernerin pyrkimykselle päästä merkittävään asemaan – mutta vain Sipilä ja Berner tietävät, mitä asiasta keskusteltiin.

”Jos ministerin paikasta olisi sovittu etukäteen, se olisi todella huono juttu”, yksi keskustakonkari kommentoi.

Riski: Vaakakupissa maine

Takaisin vielä ministeriöön ja tähän päivään. Mitä muuta hintaa Berner maksaa syrjähypystään politiikkaan?

Alttiina on yksityisyys, yhtiö, urakehitys hallitusammattilaisena. Uskottavuus.

Hän on jättänyt hallituspaikan muun muassa Ilmarisessa, Veikkauksessa, Maskussa ja Suomalaisen työn liitossa. Lista on pitkä.

– Mutta paljon olen saanut tilalle, hän toteaa. Merkittävän yhteiskunnallisen tehtävän ja kansalaisten luottamuksen.

Berner ei osaa sanoa, jättääkö keskustan jäsenyyden neljän vuoden kuluttua.

– Hirveän paljon on kiinni siitä, kuinka elinkeinoelämä arvioi sitä johtajuutta, jota suoritan tässä tehtävässä. Tämä on osa riskiä, jonka otan.

Mitä Anne Berner tahtoo ministerinä suorittaa?

Hän puhuu pitkään pääomasta, jonka asemaa pitää parantaa. Kolmannesta sektorista, jonka pitää sparrata julkista sektoria. Normien purusta.

Yksi Bernerin työtuttu veikkaa, että Berneriä kutkuttaisi hakea revanssia perintöveroon. Bernerin mukaan tämä on puppua.

– Paljon tärkeämpi kasvun este on se, ettemme saa verottaa omaa pääomaa ankarammin kuin vierasta pääomaa tai asettaa sitä muuten eriarvoiseen asemaan. Tämä on loppujen lopuksi puhtaasti matematiikkaa.

Hän aikoo nöyrästi valmistella asioita yhdessä eduskunnan kanssa. Keskustan eduskuntaryhmää vetää vanha lobbarikaveri Perheyritysten liitosta, Matti Vanhanen.

– Elinkeinoelämästä tyypillisenä tapana katson, mikä on se "governance", hyvä hallintotapa. Kun sijoitan itseni governance-ajatteluun, koen että hallitukseni on ensisijaisesti eduskunta, jolle raportoin. Koen voimakasta yhteyttä parlamentarismiin.

– Mutta ehkä tärkeintä on kuitenkin se, että kansalaiset hyväksyvät edessä olevat vaikeat päätökset.

Suosittelemme