Kun kesäisenä päivänä ajelee pitkin Komperon kylän teitä, tulee autoja vastaan vain harvakseltaan. Myös Taipaleenjoen Siikakosken läheisyydessä on varsin hiljaista, kosken jatkuvaa kohinaa lukuun ottamatta.
Aikoinaan asiat olivat toisin, kertoo Komperon kotiseututoimikunnan puheenjohtaja Antti Mutanen.
– Täällähän oli varsin suuri sahalaitos 1830-luvulla. 1800-luvun loppupuolella tänne perustettiin kehruu- ja kutomotehdas. Silloin tämä oli hyvinkin vilkas teollisuuspaikkakunta.
– Tehtaassa oli satakunta työntekijää, lähellä kauppapuoti, tehtaan kunnossapito ja koneistonhuolto vaati työvoimaa, samoin tehtaan yhteydessä höylälaitos, Antti Mutanen luettelee.
Höytiäisen laskun myötä Taipaleenjoen virtaama väheni ja saha menetti vesivoimaansa. Kylän kultakausi alkoi taittua, ja ensimmäisen maailmansodan aikoihin menestyksen aika oli ohi.
Merkittävän menetyksen Komperon kylä koki vuonna 1965, kun Siikakosken vehnämylly, saha ja höyläämö paloivat.
Mylly kosken partaalla
Nykyisin Siikakosken alueen menneisyydestä kertovat enää ruismylly sekä joki- ja kanavarakenteiden rauniot. Kivisillan kaarista jäljellä on kaksi.
Myllyn omistaa Antti Mutanen, jolle rakennus päätyi hänen ukkinsa kuoleman jälkeen. Suvun omistuksessa mylly on ollut 1930-luvulta.
– Myllyrakennusta on remontoitu ja muutettu vuosien saatossa useita kertoja. Viimeisin isompi korjaus tehtiin vuonna 2009, Antti Mutanen kertoo.
Vuonna 2013 Talonpoikaiskulttuurisäätiö myönsi myllylle perinteisen rakentamistavan kunniakilven. Varsinaisesti mylly ei ole yleisölle avoinna, mutta tilauksesta sen saa esimerkiksi perhejuhlien käyttöön.
Kotiseutumuseo kertoo menneistä ajoista
Lyhyen kävelymatkan päässä Siikakosken myllyltä sijaitsee Komperon kotiseutumuseo. Sitä ylläpitää Komperon kotiseututoimikunta. Museo perustettiin toimikunnan aloitteesta 1960-luvun alussa.
– Vanhin rakennus on Ollilan tilan savutupa, joka on arviolta kaksi ja puolisataa vuotta vanha. Hirsiset rakennukset vaativat jatkuvaa kunnossapitoa. Ne ovatkin varsin ryhdikkäässä kunnossa, Mutanen tuumaa.
– Suurin motiivi on paikallisen kulttuuriperinnön siirtäminen jälkipolville. Nykysukupolven on hyvä nähdä, miten ennen on eletty. Historiaa pitää tuntea ymmärtääkseen nykyhetken, kotiseututoimikunnan puheenjohtaja pohtii.
